Kynsilaukan kasvatukseen ei liity mitään yliluon-nollista eikä mystistä. Toki hyviä kasvutuloksia saavuttavaa viljelijää ja kasvattajaa voi ympäröidä tietty maaginen aura. Mutta loppujen lopuksi siinäkään ei ole mitään ihmeellistä. Lopulta kaikki menestys perustuu vanhoilta mestareilta saatuihin oppeihin huolelliseen, työhön ja kärsivällisyyteen.
Kasvatuksessa ja viljelyssä pitäisi imitoida kasvin luontaista kasvurytmiä eli edellisessä kirjoituksessa kuvattua aromoodia. Jotta aromoodiin päästäisiin, pitäisi kasvi kuivata kokonaisuudessaan ja rauhalliseen vauhtiin. Käytännössä tämä tarkoittaa noin kuuden viikon kuivatusta. Kasvi ei saisi olla sadonkorjuun jälkeen auringonvalossa. Eivät raapit arollakaan pomppaa esiin maan alta aurinkoa ottamaan. Tässä ei ole mitään mystiikkaa tai järjenvastaista.
Kynnet tulisi laittaa huolella valmisteltuun kasvualustaan mahdollisimman aikaisin. Viime tinkaan jätetty istuttaminen ei riitä riittävän juuriston aikaansaamiseen. Jos kynnet eivät ole päässeet ajoissa lepovaiheeseen alkavat ongelmat. Pohjoisimmat kasvuolosuhteet vaativat kyllä istutuksen käytännössä heti sadonkorjuun jälkeen, mutta kasvi kyllä mukautuu tähänkin ajan myötä.
Keväällä kynnet tekevät verson ja käyttävät siihen kynsissä olevan ravinteet ja juuret tulevat perässä. Tämä aiheuttaa hitaan kasvuunlähdön ja jos kasvi tuottaakin aluksi varsin komean alkukasvun, eivät juuret ole kasvaneet samassa mittasuhteessa. Juuret tarvitsevat tässä vaiheessa kasvuvoimaa ja kasvi alkaa kannibalisoimaan itseänsä. Se haluaa menestyä ja tuottaa jälkeläisiä ja niinpä se käyttää alimpien lehtien sisältämän voiman tuottaakseen juuret. Mitäpä ei tekisi jälkikasvun vuoksi.
Kun lehdet kellastuvat käy niin että kasvattaja hätääntyy ja ryhtyy ylilannoittamaan kasvustoaan aiheuttaen vielä suurempaa haittaa. Allium-kasvit tarvitsevat paljon juurimassaa, sillä niillä on varsin huono hyötysuhde ravinteiden otossa. Ylilannoittaminen väkevöittää maaveden ja kasvien juuret menevät yksinkertaisesti tukkoon. Hyvät kasvuolosuhteet kesäkuussa korvaavat aiheutettuja vahinkoja, mutta maaperä voi väkevöityä lisää. Tässä vaiheessa kokematon ja hätäileva kasvattaja on jo tehnyt paljon vahinkoa.
— Kasvupaikan maaperän tulisi olla mahdollisimman läpäisevä, jotta juuristo kehittyisi hyvin jo loka-marraskuussa. Kastemadot ovat viljelmän tärkeimpiä työläisiä. Yksi kastemato liikkuu vuorokaudessa kokoonsa nähden pitkän matkan ja suoltaa lävitseen maamassaa kahdeksan kertaa oman tilavuutensa verran.
— Kasvuston lehtien kellastuminen touko-kesäkuussa voi johtua kasvin stressistä jonka se kokee kun juuret eivät ole lähteneet kasvuun. Kyse on samasta asiasta jos söisi omat sormensa jotta varpaat kasvaisivat.
— Ylilannoittaminen on yleistä. Lannoittamista ei juuri edes tarvita jos kasvupaikka on orgaanisesti valmisteltu.
—Ihminen on hätäilyyn taipuvainen olento.
Johtopäätöksiä:
