Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä (elokuun numero) on julkaistu laaja kirjoitus ”Oman maan valkosipulit”. Sen sisällä on myös minusta tehty esittely ”Intohimona kynsilaukka”, jossa puhumme muun muassa kehittelemästäni kynsilaukkakahvista. Kuvat on otettu viljelmälläni Marttilassa ja olen jakanut juttua varten tietämystäni. Vaikka itselläni olisi ollut tarjolla huomattavasti parempiakin kuvia, lehti toimii varmasti mukavana kuriositeettina ja keräilykappaleena kaappiin.
Kun luin tietotekstit läpi, olin aluksi turhautunut. Tekstiin on päässyt mukaan perinteisiä puutarhamyyttejä. Jutun lopullisella asiatarkastuksella ei ole ollut hölkäsen pöläystä tietoa valkosipulin biologiasta. Kiitän kuitenkin jutun pohjatekstin tekijää. Haluan oikaista teille muutaman tekstiin jääneen kriittisen virheen:
I Myytti "talvivalkosipulista" ja kevätistutuksesta: Maailmalla ei tunneta termiä talvivalkosipuli. Se on suomalainen kielellinen keksintö. Valkosipuli on aron kasvi, ja lajikkeesta riippumatta sen luonnolliseen kiertoon kuuluu syysistutus. Pehmeävartisten istuttaminen keväällä tuottaa vain huonolaatuista satoa, sillä kasvi menettää elintärkeän syksyn juurtumisajan ja talven kylmäkäsittelyn (vernalisaation).
II Kasvi ei "jakaudu", se monistaa itsensä: Lehden väite jakautumisesta on outo. Valkosipuli monistaa itseään lehtihankoihin muodostuvista paisuneista hankasilmuista. Tämä prosessi käynnistyy syksyllä, ja kun maasta ottaa sipulin toukokuun puolivälissä ja aukaisee sen ja halkaisee kynnet, uudet kynsien, lehtien ja kukkavarsien kasvuaiheet ovat siellä jo täysin valmiina näkyvissä. Kesä vain turvottaa ne.
III Sadonkorjuun ajoitus meni väärin päin: Lehdessä neuvotaan katsomaan korjuuaikaa, kun 4–6 lehteä on tyvestä vihreänä. Ei missään tapauksessa! Lehdet lasketaan latvasta alaspäin, jotta sipuliin saadaan riittävä määrä hyviä, suojaavia kuoria. Alimpien lehtien ruskettuminen voi tapahtua jo kesäkuun alussa, eikä se ole noston merkki. Lehdessä on tästä muutenkin ristiriitaista tietoa kunnostusohjeiden kohdalla (alimpien lehtien poistaminen).
IV UV-säteily: Jutussa väitetään, että loppukesän UV-säteily steriloisi ilmassa kasvavat itusilmut (bulbillit) puhtaiksi. Oikea UV-C-sterilointi on vaativa laboratorioprosessi, johon harrastajalla ei ole resursseja – kotikonstein se vain tuhoaa itämiskyvyn. Systeemisiin viruksiin sekään ei tosin pure, sillä emokasvin virukset siirtyvät aina myös näihin klooneihin.
V Istutusaika ja pesu: Etelässäkin istutus tulee tehdä jo lokakuun alun (5.–10.10.) tienoilla, jotta juurakko ehtii kasvaa suureksi (Poikkeuksena Turban-ryhmä, jolla on aivan eri kasvurytmi ja kellottuminen). Oikein kuivattu sipuli tekee maassa vain juuret, ei versoa. Lisäksi sipulit on ehdottomasti pestävä noston jälkeen! Pehmeissä lehdissä ja mullassa muhivat kaikenlaiset homeet, muun muassa harmaa-, musta- ja valkohomeet ja mitä kaikkia niitä lieneekään, jotka ilman pesua tunkeutuvat sipulin sisään ja mädättävät sen kuivatuksen alkuvaiheessa.
Mutta tiedättekö mitä? Nämä kömmähdykset voi antaa anteeksi, sillä jutussa tehdään kaksi aivan historiallista läpimurtoa, joiden eteen olen tehnyt vuosikausia töitä. Voin kai julistaa vuonna 2017 aloittamani ”Alexandra-jihadin” eli PYHÄN SODAN lajikeväärennöksiä vastaan virallisesti päättyneeksi!
Uusi käsitteistö otettiin käyttöön
Luomani uusnimistö on otettu ”virallisesti” käyttöön! Lehti on rohkeasti ja dynaamisesti ottanut käyttöön kehittämäni suomenkieliset kasvuryhmien nimet. Raskaiden ja runsaasti konsonantteja sisältävien käännösten sijaan lehdessä puhutaan nyt tyylikkäästi lasikkaista, marmoriineista, raitiisista, rokaleista ja silveriineistä (sekä tietysti aasialaisista, artisokista, kreoleista, posliineista ja turbaaneista). Tämä tulee vakiinnuttamaan oikean terminologian Suomessa!
Aleksandra-myytti ja lajikeväärennökset murretaan lopullisesti:
Lehti myöntää suoraan, että ”Aleksandra” ei ole oma lajike, vaan harhaanjohtava yleisnimitys useille paikalliskannoille. Tämän nimen alta voi löytyä jopa kymmentä eri lajiketta ainakin neljästä eri kasvuryhmästä. Se on sama asia kuin myisi Kentucky-viskiä Lagavulinina! On upeaa, että tämä kuluttajahämmennys tuodaan vihdoin julki puutarhamediassa.
Mistä julistamassani PYHÄSSÄ SODASSA oli kyse?
Takavuosina kuopiolainen Juha Berg keräsi 30 erilaista "Alexandra"-nimellä liikkunutta kantaa ja lähetti niistä replikat minulle. Pystyin määrittämään tuosta kokoelmasta kaikkien kasvuryhmät: mukana oli ainakin 6–8 eri lajiketta kolmesta eri ryhmästä (rokaleista, marmoriineista ja lasikkaista). Kyseessä oli suora väärennös, jossa täysin eri makuisia ja eri tavoin säilyviä sipuleita myytiin yhdellä nimellä.
Olen tehnyt paljon havaintoja siitä, että rokaleryhmän Iso venäläinen voi tuottaa silmumuutoksia. Havaintoni osoittavat, että todellakin Iso venäläinen voi tuottaa myös marmoriinikynsiä. Tästä silmumuutosilmiöstä on kirjoittanut myös esimerkiksi Federico Mancuso kasvikirjoissaan, ja hän on asiassa vakuuttava auktoriteetti. Kyse on kuitenkin vain tietyistä, hyvin harvinaisista Ison venäläisen kannoista, joita uskon olevan olemassa vain muutamia. Kaiken lisäksi tuo silmumuutoksen syntyminen edellyttää sitä, että samassa viljelypaikassa (isossa tai pienessä) kasvatetaan myöskin jotain siperialaista kantaa, mikä lähtee imitoitumaan Ison venäläisen kannassa. Samoin myöskin jotkut marmoriinit voivat tuottaa rokalekynsiä – tästäkin olen tehnyt monta havaintoa. Nämä biologiset erikoisuudet ja epigeneettiset vuorovaikutukset eivät kuitenkaan selitä tai oikeuta sitä laajaa "Aleksandra"-hämmennystä, jota markkinoilla on levitetty.
Laadin asiasta avoimen kirjeen hyötykasviyhdistykselle ja muille toimijoille. Hyötykasviyhdistys ei ole enää vuoden 2022 jälkeen myynyt mitään Alexandra-nimen alla.
Mutta suuret tekijät, kuten Hankkija, ja tosiasioista piittaamattomat viljelijät ja kasvattajat, myyvät valitettavasti edelleen Alexandra-nimistä kynsilaukkaa, jossa on sekoituksena rokaleryhmän Isoa venäläistä ja ainakin yhtä marmoriinien siperialaista kantaa. Myytti on levinnyt valitettavasti myös Ruotsiin ja Norjaan, missä ihmiset puhuvat Alexandrasta aivan kirkassilmäisesti taustoja tuntematta. Mutta jos joku haluaa juoda bourbonia Lagavulinina, niin tehkööt.
Minä ja muutama muu harrastaja olemme kuitenkin voittaneet tämän taistelun, ja Kotipuutarha-lehden artikkeli on siitä virallinen todiste!
Aleksandra-ilmiö on tietenkin suomalainen ilmiö, mutta sille löytyy vastineita valkosipulin maailmasta paljonkin. Esimerkiksi Tsekinmaalla oli pitkään vallalla Benátčan-hämmennys, ja se oli jollain tavalla jopa drastisempi ja dramaattisempi mitä Aleksandra-hämmennys. Käytännössä katsoen melkein mitä tahansa tšekkiläistä valkosipulia myytiin Benátčan-nimellä, ja vasta perusteellinen DNA-tutkimus pystyi määrittelemään lajikkeet. Tämä puhdistus tehtiin noin 15 vuotta sitten, mutta valitettavasti senkin jälkeen Tšekinmaalta tuotetusta kynsilaukasta voi samasta lähetyksestä esimerkiksi Havran-nimen alla löytyä oikeata Havrania tai sitten vaikkapa jotain tšekkiläistä posliinia. Monen eurooppalaisen puutarhaliikkeen valikoimissa lajikkeita myydään väärillä nimillä ja kasvuryhmät ovat lahjakkaasti sekaisin. Elikkä tehtävää on vielä paljon.
Mutta yksi pyhä sota omalta kohdaltani saa riittää – en lähde sotaretkelle Eurooppaan. Uskonpa kuitenkin, että Euroopassakin tehdään vielä laaja DNA-tutkimus — tai tehdäänkö loppujen lopuksi, sillä lajikkeiden viljeleminen ja varjeleminen ovat harrastajien vastuulla. Isot geenipankit eivät puhu kasvuryhmistä. He eivät puhu Ron L. Engelandin järjestelmän mukaisesti, näille geenipankeille kynsilaukat ovat pelkkiä numerokoodeja ja paikkakuntien nimiä. Harrastajissa on siis todellinen voima.
Kasvitieteellisesti tarkan, biologisiin faktoihin ja käytännön kokemukseen perustuvan paketin orgaanisesta viljelymenetelmästä sekä neljän vuoden mallin pienkasvattajaksi haluavalle löydätte suoraan ylläpitämiltäni kotisivuilta: https://www.hakydras.com/
Tällä hetkellä en enää päivitä nykyisiä kotisivuja, koska siirrän ne uudelle dynaamisemmalle alustalle joskus loppuvuonna ja julkaisen tietosivut myöskin aluksi ruotsin kielellä, kevään kuluessa englannin kielellä. Vuoden 2027 lopulla ne ilmestyvät myös saksaksi, italiaksi ja ranskaksi – ja ihan hauskana kuriositeettina vielä latinankin kielelle. Saavatpahan sitte Vatikaaninkin pojat hauskaa iltalukemista. Nykyään kaikki on niin helppoa.
Ostakaa lehti ihmeessä kuriositeetiksi kaappiin – se on todiste siitä, että oikea valkosipulikulttuuri on vihdoin rantautumassa Suomeen!
