Vergiliuksen Georgica

Milläpä antiikin ajan teoksella olisi eniten sanottavaa nykypäivän ihmisille? Puhtaasti kirkonmies puhuisi varmaan evankeliumeista ja Paavalin Roomalaiskir-jeestä. Evankeliumit ja Paavalin kirjeet voidaan nähdä antiikin henkisen kulttuuriperinnön osana, mutta niiden suhde antiikin muuhun kulttuuriin on moni-muotoinen ja kerroksellinen. Ne eivät ole suoravii-vaisia antiikin kreikkalais-roomalaisen ajattelun tuotteita, vaan ne yhdistävät juutalaista uskonnollista perinnettä, hellenististä kulttuuriympäristöä ja varhaiskristillistä teologiaa. Antiikin klassiseen perintöön ne eivät siis  suoranaisesti liity. 

Entäpä sitten vaikka jokin Platonin tai Aristoteleen teos, vaikkapa Valtio-dialogi tai Nikomakhoksen etiikka? Klassisten poikalukioiden ikilaikaisella lukemistolla, Julius Caesari. Gallian sodalla, on aina ollut vankka ihalijakuntansa. Ehkä unohduksissa oleva Plinius vanhemman Naturalis Historia nousee vielä suureen arvostukseen. Italo Calvino ja Umberto Eco halusivat kovasti kohottaa tuon teoksen arvoa puhtaasti inhmillisen mielen suurena ja inspiroivana luomuksena.

Yksi hyvä vastaus kysymykseen löytyy suurelle yleisölle tuntemattomalta taholta. Yksi helposti perusteltava teos on Rooman kansallisrunoilijan Vergiliuksen maanviljelyä, karjanhoitoa ja mehiläistenkasvatusta koskeva ylistys-runoelma Georgica — Maanviljelijän työt. Kenties paremmin kuin mikään toinen teos, ajattelun ilmentymä yleensä, se osoittaa ihmisen ja maan ainaisen riippuvuussuhteen. Ihmiskunnan olemassaolo on aina kiinni kestävällä pohjalla olevasta maataloudesta. 

Toisaalta 1960-luvulta saakka on korostettu esim kristillisen ajattelun piirissä tietyillä tahoilla ihmisen tehtävää Jumalan tilanhoitajana, viljelijänä ja varjelijana. Em. ajattelun motivointi kyllä nousee raamatullisista ja lähinnä Vanhan testamentin teksteistä. Perustelut, missä ei sinänsä ole mitään väärää, ovat kuitenkin useimmiten tehty taka-oven kautta. Alkuperäisessä yhteydessään ne ovat vahvasti uskonnollisesti motivoituja ja selkeän myyttistä puhetta. Tietyllä tavalla Vanahn testamentin teologiassa maanviljely on enemmänkin rangaistus. Maanviljelyä sen itsensä vuoksi ne eivät ylistä. Pikemminkin VT:n vihreys johtuu lukijan, ja pääasiassa ekoteologien silmälaseista. Mutta onko siinäkään toisaalta mitään väärää. 

Publius Vergilius Maro (70-19 e.a.a) kirjoitti kolme varsinaista pääteosta. Bucolica oli perinteinen paimenrunoelma, Georgica maanviljelyksen ylistys, ja viimeistelemättömäksi jäänyt Aenis Rooman suvun kantaisän tarina. Vergilius syntyi Andesissa Mantuan (Mantova) luona maalaisperheeseen ja hänestä piti tulla asianajaja ja poliitikko. Hän oli kuitenkin arka ja unelmointiin taipuva luonne, joka viihtyi parhaiten maalla. Taloudellisesti riippumaton tilanne mahdollisti joutenolon ja runoilemisen. Hänen koko toimintansa nivoutuu Caesarin murhan ja Rooman kansalaissodan pyörteisiin ja jälkimaininkeihin. Kaikessa Vergilius oli Octavianuksen, tuon jouluevankeliumin keisari Augustuksen mies. 

Kristitty maailma ja kirkko on noteerannut hänen tuotantonsa poikkeuksellisen korkealle sen korkean moraalisen sisällön ja joidenkin profeetallisena pidettyjen säkeiden vuoksi. Laatiessaan suurta runoelmaansa La Divina Comedia eli Jumalainen näytelmä kelpasi Vergilius Dante Alighierille turvalliseksi matkaoppaaksi. Kukapa ei suosisi kotimaakuntansa poikaa. Dantelle Varsinais-Italian poika Vergilius oli kaikki kaikessa. Hänen sanansa Jumalaisen näytelmän toisessa laulussa ovatkin kuvaavat: ”Mun mestarini oot, mun tekijäni: sinulta yksin oppinut ma olen sen tyylin kauniin, jok’ on kunniani.”

Kansalaissodan jälkeisessä tilanteessa oli tärkeää ylistää maaseudun rauhaa ja maanviljelyn itsenäisyyttä, sekä tietysti omavaraisuutta. Teoksen tarkoitus olikin lähinnä ideologinen kuin käytännöllinen. Se ei missään tapauksessa anna oikeaa kuvaa Octavianus Augustuksen, Julius Caesarin sisarentyttären pojan, ajan maanviljelijän elämästä ja yleensä maanviljelyn luonteesta tuon ajan Italiassa.

Georgican vanhemman suomenkielisen käännös-laitoksen esipuheen laatija Teivas Oksala puhuu teoksen ansioista seuraavin sanoin: 

"Nerokkainta ja ajattominta Georgicassa on Vergiliuksen luoma synteesi, joka luo tasapainon vakaumuksen ja runon, maanviljelystiedon ja filosofisten aatteiden välille. Kyseessä on eläytyvä synteesi; se tarttuu teosta lukiessa. Vaikka Georgiaa sisältää meidän näkökulmastamme luonnontieteellisiä erheitä, ne eivät häiritse, koska teoksen tarjoama elämyskokonaisuus on yhä tuore. Teos ei ole opetusrunoelma, vaan kuin opetusrunoelma: sitä ei ole kirjoitettu maanviljelijän käsikirjaksi, vaan runoutta rakastavan lukijan käsiin."

Georgicaa on käytettiin kuitenkin laajalti maanviljelyn oppikirjana aina valistuksen aikaan asti. Paikka paikoin Vergiliuksen ideat tuntuvat hyvin tuoreilta. Esimerkiksi ajatus maanparannuksesta vuoroviljelyn avulla on ikivanha ja edelleenkin kestävin menetelmä. Georgica on myös pienviljelyn korkea veisu. Pienistä tiloista suuriin tiloihin siirtyminen ei ole uusi ilmiö, eikä myöskään sen tuottama rakennemuutos ja siitä seuraava juurettomuus. City-kulttuuri ei juuri tarjoa mahdollisuuksia virkistävään maalaiselämään, ja suomalainen kesämökkikulttuurikin on varsin irvokas ilmiö.

Koko eepos huokuu vanhaa roomalaista hyve-mentaliteettia. Työtä on tehtävä hellittämättömästi, ja lopulta suunnaton työ kantaa hedelmää. Vergiliuksen viljelijä on tilansa sotapäällikkö. Vai mitä sanotaan seuraavasta: ”Jos viljelet kumpuilevaa maastoa ja loivia rinteitä, levitä rivien välejä. Pää- ja sivukäytä-vät olkoot istutuksen jälkeen ojennuksessa kuin legioona, joka on sodassa levittänyt kohorttinsa ja seisoo avoimella kentällä taistelujärjestyksessä: rivit on ojennettu, maa aaltoilee kauttaaltaan vasken välkkeestä, hirvittävä taistelu ei vielä ole alkanut.”

Georgican äärellä, ja eeposhan tulisi lukea aina keväällä, toivoisi kunnon pula-ajan vielä koittavan! Tiukka aika pakottaisi useamman työhön josta hän on vieraantunut, viljelemään elintarvikkeita itselleen. Ajatellaanpa vaikka Tuiliersin puistoa Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Rauhanajan ylellinen nurmikko oli vaihtunut kaali- ja porkkanaviljelmiin.

Tehomaatalous ei enää ole sellainen suuri kokonaisuus, joka toimii tarkoituksenmukaisesti. Mutta ei uutta auringon alla tämänkään suhteen. Georgican kolmannen osan huipentaa kerrassaan karmea karjasairauksien kuvaus. Vergiliuksen ajattelussa luonnonvoimien tasapainotila on kaiken harmonian ihanteena. Vihreillä aatteilla on siis omat edeltäjänsä. Voisipa muuten väittää, että kukaan meidän suomalaisten vihreän eduskuntaryhmän jäsenistä ei ole lukenut Georgicaa! Vallankumous on syönyt tässäkin suhteessa lapsensa. Monet vihreät ovat, jos eivät nyt täysin vieraantuneet luonnosta, niin ainakin city-mukavoituneet. Mitäpä he leipäjonoistakaan viime kädessä ymmärtävät; ”Heillä ei ole leipää; no mikseivät sitten syö luomupastaa?”

Roomalaisille merkitsi paljon maanviljelyn kauneusarvollinen tekijä. Maanviljely muokkasi maisemaa, ja kaiken takana oli hyöty. Voidaan ehkä sanoa, että kaikki maanviljely on puutarhanhoitoa, mutta kaikki puutarhanhoito ei ole maanviljelyä. Roomalaiset olisivat katselleet todennäköisesti varsin hitaasti esimerkiksi japanilaista puutarhaa. Maan luomisvoimaa syvimmällä tavalla ylistävät ne säkeet, joissa Vergilius intoutuu ylistämään puiden oksastamisen ihmettä.

Roomalaiset olivat varsinaisia kaalinsyöjiä. Onpa jälkipolville säilynyt Marcus Porcius Caton (234-149 e.a.a.) kaaliruokareseptejäkin hänen De Agricultura-teoksessaan. Puhuttaessa roomalaisista ja maanviljelystä pitää muistaa aina muutama asia. Niin erinomaisia kuin he olivatkaan, puuttui heiltä kuitenkin monta asiaa. Ei heillä ollut perunaa, eikä myöskään tomaattia. Niin! Jos roomalaisilla olisi ollut peruna? Siinäpä olisi oiva ja antava aihe vaikkapa hieman kieli poskella tehtyyn tutkielmaan! Olisiko peruna rauhoittanut pohjoisen villit kansat jo 1500 vuotta aikaisemmin? Olisiko perunan ansiosta myös pystytty välttämään keski-aika, pysähdyksen aika?

Georgican ensimmäinen proosakäännös ilmestyi vuonna   1976. Sen yhteydessä julkaisiin myös osan IV heksametrikäännös. Käännökset laati Teivas Oksala. Runoteokselle oikeutta tekevä kokonainen heksametrikäännös antoi pitkään  odottaa itseään. Vuonna 2020 teos oli vihdoin heksametrimuodossa suomen kielellä. Gaudeamus julkaisi laitoksen nimellä Vergilius. Georgica — Laulu maanviljelijän töistä. Suomentaneet Teivas Oksala&Päivö Oksala. Johdantonja selitykset Teivas oksala & Maija-Leena Kallela.

Georgicaan tutustuminen antaa taatusti puhtia kynsilaukankin viljelijöille. Sen lukeminen vaatii kylläkin meille jokaiselle kommentaarin, mutta sellainen löytyy em. käännöksen selituksistä. Ja mitä itse omakohtaiseen ruuan viljelyyn tulee jota jokaisen pitäisi harjoittaa Vergiliuksen Georgican hengessä, niin sen aloittamiseen kynsilaukka sopii parhaiten. Sitähän voi kasvattaa ympäri vuoden. Se antaa todellakin viisi eri satoa jos on perillä siitä miten sitä viljellään.

Roomalaiset ja kynsilaukka on kiehtoava kysymys. Rooman armeijan sotureille syötettiin kynsilaukkaa jotta heidän rohkeutensa ja kutsumuksensa kasvaisi. Mitä ilmeisimmin kynsilaukka oli tehokasta kun Rooman armeija sitten kerran marssi voitosta voittoon. Plinius vanhempi (Kuoli vuonna 79 ollessaan seuraamassa Vesuviuksen suurta purkausta.) onkin sitten kirjoittanut enemmän kynsilaukasta. Hän luetteli paljon vaivoja joihin kynsilaukka auttaa massivisessa teoksessaan Naturalis Historia. Hän jopa väitti, että kynsilaukalla on lempeä nostattava vaikutus kun sitä käytetään viinin ja korianterin kanssa.

Tässä ”tilapäiskäännökset” Plinius vanhemman teoksen kynsilaukkaa koskevista teksteistä. Virallisluontoiset ja varsinaisten yliopistolatinistien tekemät käännökset tulevat julki aikanaan.

Plinius vanhemman yleiskuvaus kynsilaukasta.

https://derealliisativi-ii.blogspot.com/2026/03/plinius-vanhemman-yleiskuvaus.html

Plinius vanhemman käsityksiä kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä.

https://derealliisativi-ii.blogspot.com/2026/03/plinius-vanhemman-kasityksia.html

Miten aloittaa? Onnelliset kynsilaukat.

Aloittaminen on aina hyvin mielenkiintoinen kysymys. Kynsilaukka-vuosi on alkanut jo syksyllä istutuksia tehtäessä ja nyt on aika iloita ja ihmetellä kasvun voimaa kun sproutit nousevat penkeistä katteen alta.

Jo asioissa pitemmälle päässytkin joutuu joskus aloittamaan asiat ikään kuin alusta. Kun mietin tämän blogin lukijoita, joita on palveluun BLOGIT.fi listautumisen jälkeen ilmennyt aikamoinen joukko, niin pitää toki miettiä miten sanansa asettaa. Uskon uskallan kuitenkin puhua aloittamisesta koska itsekin koen että joudun aina palaamaan ”lähtöruutuun.” Joka on viljellyt vain yhtä lajiketta valkosipulia ja jolle valkosipuli tai Kynsilaukka pelkkä valkosipuli tai kynsilaukka, niin kyllä kysymys aloittamisesta on monessakin suhteessa aiheellinen. Tällaisessa tilanteessa nousee esiin heti monia kysymyksiä joista tärkein on kynsilaukan moninaisuus. 

Pelkän valkosipulin ja kynsilaukan takaa avautuukin valtava moninaisuus, kasvi jolla on viisi satoa, ja jonka käytölle ruuanlaitossa vain mielikuvituksen puute asettaa rajat. Kasvia jota pidettiin joskus pidettiin niin ykstitotisena ja pelkkänä itsenä sellaisenaan voidaankin verrata vaikkapa viinien ja viiniköynnöksen moninaisuuteen. Missä nähdään viinilajike Merlotin vaatimattomuus ja sen vaatimattomuus, niin samalla tavalla voidaan puhua.  Siperialaisesta Marmoriinista. Posliinien polttava maku ja korkea allisiini-pitoisuus voidaan rinnastaa Cabernet-perheen lajikkeiden voimakkaaseen ja tanniiniseen olemukseen. 

Käsitys ihmisestä biologisena olentona, ja siitä miten kokemukset voivat vaikuttaa perimäämme on kiehtova kysymys ja siihen on saatu valoa viimeisten vuosien aikana. Ennen ihmiset tapasivat sanoa että ”isien  synnit kostetaan seitsemänteen polveen asti.” Geneettisestä mielessä tämä tarkoittaisi sitä jos katsotaan puhtaasti perimää, niin meissä on seitsemän sukupolven takaisesta yhdestä esivanhemmastamme muutaman prosentin verran DNA-sekvenssejä. Viime vuosina on puhuttu ylisuku-polvisesta perinnöstä joka voi ilmetä trauman ja tämä on jopa todistettu. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että nuorten tyttöjen käyttäytymisestä voidaan tunnistaa jotain mikä on ollut heidän isovanhemmillelleen traumaattista ja joka näkyy heidän käyttäytymisessään ja kehon toiminnassa.. Se että tällainen asia on meille vihdoin valjennut voi varmasti auttaa meitä ymmärtämään omaa käyttäytymistämme ja myös olemaan armollisempia esivanhempiamme kohtaan.

Mutta miten kaikki edellämainittu liittyy kynsilaukkaan? Ajatellaanpa asiaa vaikka ihmisen ja kynsilaukan genomeista ja niiden laajuudesta käsin. Ihmisen genomi sisältää noin 3,2 miljardia emäsparia ja kynsilaukan vastaavasti noin 16.4 miljardia emäsparia. Kynsilaukan genomi on siis viisi kertaa yli viisi kertaa laajempi laajempi kuin ihmisen. Ihminen on alkanut vähitellen ymmärtämään sen että kasvitkin ovat älyllisiä ja varmastikin meille vielä tuntemattomalla tavalla hyvin tuntevia olentoja. Kasvit kokevat stressiä joka johtuu huonosta kohtelusta, huonoista kasvatusmene-telmistä ja raakalaismaisesta kuivatuksesta. Kokemuksia voidaan varmasti verrata ihmisen kokemuksiin. Ihmisen kokemukset vaikuttavat perimäämme ja voivat antaa leimallisia käyttäytymistapoja monenkin sukupolven päähän. Aivan samalla tavalla huonosti kohdeltu kynsilaukkakin vaatii monta kasvukiertoa hyvänkin kasvattajan huostassa ennen kuin voi hengittää vapaasti ja olla niin sanotusti oma itsensä.

Kaikki mitä äsken tuli sanottua voi kuulostaa provokatoriselta. Jälleen voi vedota siihen että ei niin suurta pilaa ettei totta toinen puoli; ja mikä tuossa nyt oli mitään pilaa. Tämän pitkä johdannon jälkeen voi asian sanoa lyhyesti: 

jotta kaiken voi aloittaa hyvin ja odottaa hyvää kasvustoa on hyvin tärkeää että uusi kasvattaja hankkii lisäys materiaalin hyvältä ja luotettavalta kasvattajalta. 

Luotettava ja hyvä kasvattaja on sellainen joka on käsitellyt kasveja huolella ja ystävyydellä. Kokeneempi harrastaja voi myös hankkia luotettavalta ja hyvältä kasvattajalta hyvän mielen lajikkeita. Ne ovat onnellisia kasvustoja jotka jo aivan ensimmäisellä kasvukaudella uudessa paikassa tuovat kynsilaukkojen kasvustoon ja koko puutarhaan hyvän ja onnellisen ilmapiirin. Ehkä taas kuulostaa jotenkin mystisestä mutta ei niin mystistä ettei toinen puoli ymmärrettävää. Onnellinen kasvi voi olla toiselle kasville suku-, ja heimorajat ylittävä psykoterapeutti.

Saanko vielä esitellä:

Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:

Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkoiteun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.

Haluatko kenties myös lukea jotain muuta mitä Torsten M. Sandberg on tuottanut blogien universumiin. Kirjoitukset ovat monialainen maailma. Blogista Snowball tales voit lukea Sandbergin uudelleen toimitettuja kirjoituksia vuosilta 2005-2026 alkuperäisin aikaleimoin. Uusi Blogi Tasavallan aika käsittelee valistuksen ajan teemoja nykyaikaan tuotuna, Ranskan vallankumouksen perintöä, kolumbiaanisen vaihdon neljättä potenssia ja hyötykasveja. Lisäksi alustalta Sandbergin postilla löytyy Sandbergin 144 saarnaa vuosilta 2004-2022.

Plinius vanhemman käsityksiä kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä.

Kääntäjän alkuhuomautus. Tämä käännös on tehty puhtaasti ns. ”Tietoa kaikille-periaatteesta” ja yleis-inhimillisestä lähtökohdasta. Tarkoitus on ollut valottaa kynsilaukan ja sen käytön historiaa. Jos joku haluaa kokeilla noita em. hoitoja tekee hän ne luonnollisesti omalla vastuullaan.

NATURALIS HISTORIA  20:23
 
Kynsilaukka — 61 lääkinnällistä hyötyä

"Kynsilaukassa on paljon voimaa, siitä on paljon hyötyä seikkoihin jotka juontuvat muutoksissa vesien ja paikkojen suhteen. Pelkästään sen haju ajaa pois käärmeet ja skorpionit, ja, kuten joten jotkut ihmiset sanovat, se hoitaa kaikki kaikki haavat mitä villieläimet voivat tehdä, joko nautittuna juomana tai ruuan kera, tai ulkoisesti käytettynä. Nautittuna viinin kera on se parannuskeino haemorroïn pistokseen (Nootti 1) varsinkin jos sitä käytetään oksetuslääkkeenä. Meidän ei pidä hämmästyä myöskään, että kun se on tehokasta lääkettä päästäisen puremaan, huomaamme että se voi neutralisoida akotiniinin (Nootti 2) joka muutoin tunnetaan leijonankarkoitteena. Se neutralisoi myös hullunkaalin, ja parantaa koiranpuremat kun se on sekoitettu hunajan kanssa. Sitä käytetään myös lääkejuomana käärmeiden pistoihin, ja sen lehdet öljyyn sekoitettuina ovat arvokas linimentti kehon mustelmiin, senkin jälkeen kun ne ovat laajentuneet ja muodostavat rakkuloita.


Hippokrates oli myös sitä mieltä että tuoksutus joka tehdään kynsilaukalla edesauttaa jälkeisten poistuloa. Hänellä oli myös tapana käyttää kynsilaukan tuhkaa öljyyn sekoitettuna hoitamaan pään vuotavia haavoja. Jotkut henkilöt ovat määränneet keitettyä kynsilaukkaa astma-potilaille, kun taas toiset ovat antaneet sitä raakana. Diocles kuvaa sitä, että se yhdessä rohtosapen kanssa otettuna viipaloidun viikunan kera turvotukseen edesauttaa navanseudun tyhjenemistä. Nautittuna tuoreeltaan laimentamattomassa viinisstä korianterin kera on se vieläkin tehokkaampi tähän tarkoitukseen. Jotkut ovat antaneet sitä astman hoitoon maitoon pikottuna. Praxagoraalla oli tapana määrätä kynsilaukkaa viiniin sekoitettuna keltatautiin ja myös öljyyn ja kasvisliemeen sekoitettuna luusärkyyn. Hän käytti sitä myös samankaltaisella tavalla, linimenttinä kaulan struuma-kyhmyihin. Entisaikojen ihmiset antoivat raakaa kynsilaukkaa hulluuteen, ja Diocles antoi sitä keitettynä aivonkalvontulehtukseen. Murskattuna etikan ja veden kanssa se on hyvin käyttökelpoinen kurlausneste kurkkupaiseisiin.
 

Kolme kynsilaukan raapia etikkaan murskattuna antaa helpotusta hammassärkyyn ja samanlainen vaikutus saadaan aikaan huuhtomalla suuta kynsilaukka-keitteellä tai laittamalla sen paloja reikäiseen hampaaseen. Kynsilaukan mehua hanhenrasvaan sekoitettuna on joskus ruiskutettu korviin tai otettu juomana. Samalla tavalla ruiskutettuna yhdistettynä etikan ja salpietarin kanssa se ehkäisee satiaisia ja porrigon (Nootti 3). Keitettynä maitoon, tai vaihtoehoisesti murskattuna ja sekoitetuna pehmeään juustoon on se parannuskeino mahatulehdukseen. Käytettynä samalla tavalla ja nautittuna herneiden tai papujen kera on se hyvä äänen käheyteen, mutta yleisesti ottaen se on hyödyllisempää kypsennettynä kuin raakana; keitettynä kuin paahdetuna, viimeksi mainitussa muodossaan se on kuitenkin hyödyllisempää äänelle.
 

Oxymelissä (Nootti 4) keitettynä sillä on karkotus-vaikutus lapamatoihin ja muihin suolisto-matoihin ja  siitä valmistettu liemi on parannuskeino ummetukseen. Kynsilaukan keitettä levitetään paikallisesti ohimokipuihin ja keitettynä ja sitten murskattuna hunajaa on se hyvää rakkuloihin. Kynsilaukkakeite kirkkaan rasvan kanssa, tai maidon kera on erinomaista yskään ja kun jotakin vaivaa verinen sylki tai on limaisuutta voidaan sitä paahtaa kuumassa tuhkassa ja ottaa hunajan kera samassa suhteessa.
 

Kouristuksiin ja murtumiin sitä määrätään suolan ja öljyn kera ja sekoitettuna rasvaan sitä käytetään jos epäillään olevan kasvaimia. Sekoitettuna rikkiin ja hartsiin kynsilaukka poistaa nesteet fistuloista (Nootti 5) ja käytettynä pihkan kanssa se irroittaa jopa iilimadot haavoista. Kun kyseessä on lepra, jäkälä tai ihon tulehdus toimii se puhdistusaineena ja vaikuttaa parantavasti yhdessä tuoreen meiramin kanssa tai muutoin tuhkattuna linimenttinä öljyn ja garumin  kanssa. Sitä käytetään samalla tavalla myös ruusuun ja tuhkattuna ja sekoitetuna hunajaan se korjaa mustelmaiset tai kalvakan pilkkuiset kasvot normaalin värisiksi. 

On myös yleinen uskomus että kun sitä nautitaan ruokana ja juomassa se on parannuskeino epilepsiaan. Kynsi sitä, otettuna kuivan viinin kera joka sisältää kolikon painon verran keltaputkea saadaan malariaa lievittävä vaikutus. Kynsilaukka parantaa myös yskän ja märkivän rinnan, ja jos ne ovat kovin voimakkaita, ja mielitään saada vaikutus on seuraavaa menetelmää noudatettava: se tulee keittää murskattujen papujen kanssa ja sitä tulee nauttia ruokana kunnes hoito on täysin vaikuttanut. Se on myös unettavaa, ja yleensä ottaen se tuottaa kehoon ylimääräistä punakkuutta. Kynsilaukka toimii myös afrodisiakkina kun se murskataan tuoreen korianterin kera ja nautitaan sekoittamattoman viinin kanssa. Vaivat jotka ilmenevät sen käytön myötä ovat näön hämärtyminen ja ilmavaivat, ja jos sitä nautitaan suurissa määrin se vahingoittaa mahaa ja aiheuttaa janoa.
 

Näiden yksityiskohtien lisäksi on sanottava että kun siipikarjalle annetaan kynsilaukkaa spelttijauhoon sekoitettuna auttaa se niitä pituitan (Nootti 6) hyökkäyksiltä. Väitetään että vetojuhdat pystyvät virtsaamaan paljon helpommin ja ilman mitään kipuja jos niiden sukuelimiin hierotaan kynsilaukkaa."

Nootti 1. Haemorroïn pistos. Kyseessä on joku verenvuotoa aiheuttava pistiäinen tai mato.

Nootti 2. Akotiniini. Aitoukonhatun juurimukuloista saatava alkaloidi jota on käytetty myrkkynä.

Nootti 3. Porrigo. Porrigo larvalis. Harvinaiseksi käynyt viruksen aiheuttama ihotauti.

Nootti 4. Oxymel on hunajan, veden ja etikan seos.

Nootti 5. Fistula on  lähinnä keskiruumiin seutuville syntyvä kudosten sisäinen ontelo joka syntyy vaikkapa pahan ruhjeen seurauksena. Se täyttyy yleensä nesteellä.

Nootti 6 ”Pituita.” Tässä kohden turvaudutaan Pliniuksen teoksen kymmenennen kirjan kappaleeseen 78. Se ei ole ollenkaan yksiselittteinen. Lääketieteen historiassa Pituiltalla on tarkoitettu eräänlaista limakalvojen tulehdusta.

------------------------------------------------

Saanko vielä esitellä:

Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:

Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkoiteun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.

Haluatko kenties myö lukea jotain muuta mitä Torsten M. Sandberg on tuottanut blogien universumiin. Kirjoitukset ovat monialainen maailma. Blogista Snowball tales voit lukea Sandbergin uudelleen toimitettuja kirjoituksia vuosilta 2005-2026 alkuperäisin aikaleimoin. Uusi Blogi Tasavallan aika käsittelee valistuksen ajan teemoja nykyaikaan tuotuna, Ranskan vallankumouksen perintöä, kolumbiaanisen vaihdon neljättä potenssia ja hyötykasveja. Lisäksi alustalta Sandbergin postilla löytyy Sandbergin 144 saarnaa vuosilta 2004-2022.

Voit täsä luetta vaa tästä linkistä

Plinius vanhemman yleiskuvaus kynsilaukasta.

Käännös Plinius vanhemman teoksen yhdeksännen-toista kirjan luvusta 34 julkaistiin tammikuussa 2018 alkuperäisessä De Re Allii Sativi-blogissa. Se julkais-taan nyt uudelleen muutaman pienen korjauksen jälkeen.

NATURALIS HISTORIA  19:34

Kynsilaukan uskotaan olevan käyttökelpoista moniin lääkkeisiin, varsinkin niihin joita käytetään maalla. Se rakentuu hyvin ohuista kuorista jotka ovat erillisiä kerroksia sisältäen useita ytimiä joilla on omat päällyksensä. Siinä on tulinen maku ja mitä enemmän ytimiä onkaan sitä tulisempi se on. Kynsilaukka kuten sipulit yleensä tuottavat päällekäyvän tuoksun hengityksessä, tosin kun se kypsennetään ei se tuota tuoksua. Eri lajien erot johtuvat ajasta jonka ne tarvitsevat tuleentuakseen — aikaisimmat valmistuvat kuudessakymmenessä päivässä, ja myös koko on luokittaja.

Ulpicum kuuluu myös tähän joukkoon, kasvi jota sanotaan kreikka-laisten  keskuudessa  kyproslaiseksi  kynsilaukaksi,  tai  joidenkin mukaan antiscrodoniksi.  Maaseutuväestön  ruokavaliossa  sitä arvostetaan suuresti, erityisesti Afrikassa. Se on massiivisempi kuin kynsilaukka. Kun se silputaan öljyn ja etikan sekaan turpoaa se vaahtomaiseksi hämmästyttävän suuresti. Jotkut sanovat että ulpicumia ja kynsilaukkaa ei pidä istuttaa tasaiselle maalle, ja he neuvovat asettelemaan ne pienille kumpareille kolmen jalan välein pieninä linnakkeina. Kasvien välien tulee olla neljä tuumaa ja heti kun kolme lehteä on ilmaantunut kasvusto pitää kuokkia. Mitä useammin kuokitaan sitä suuremmaksi ne kasvavat. Kun ne alkavat tuleentua niiden varret painuvat maahan ja peittävät sen; tämä estää niitä tekemästä liian reheviä lehtiä. Kylmemmässä paikassa ne kannattaa istuttaa mieluummin keväällä kuin syksyllä. Lisäksi kaikkien näiden kasvien kanssa, jotta estettäisiin niiden epämiellyttävä tuoksu, neuvotaan istuttamaan ne kun kuu on horisontin alapuolella ja korjaamaan ne kun se on taivaanradalla.

Kreikkalainen kirjailija Menandros mainitsee että ne jotka syövät kynsi-laukkaa ottamatta huomioon näitä varotoimenpiteitä voivat estää tuoksun syömällä sen jälkeen kuumilla hiilillä paahdettua punajuurta. Jotkut ovat sitä mieltä että paras aika niin kynsilaukan kuin ulpicuminkin istuttamiselle on Compitalian ja Saturnalian välillä.

Kynsilaukkaa voidaan kasvattaa myös siemenestä, mutta se on hidas menetelmä; raapi kasvaa vain sipulin kokoiseksi ensimmäisenä vuonna ja tuottaa kynsiä toisena vuonna ja saavuttaa täyden kasvun kolmantena vuonna. Jotkut ovat sitä mieltä että tämä kynsilaukan laji on laatuaan hienompi. Sitä ei saa päästää tekemään siemeniä ja varsi pitää kääntää nurin jotta sen kasvu edistyisi, ja se tuottaisi suuremman raapin. 

Jos kynsilaukan ja sipulin haluaa säilyvän pitempään niitä tulisi liottaa lämpimässä suolavedessä. Tämä saa ne kestämään pitempään ja säilymään käyttökelpoisena, vaikkakin niiden itävyys huononee. Jotkut tyytyvät roikottamaan niitä palavien hiilien päällä ajatellen näin että tämä olisi tarkoituksenmukaisen hyvä keino estää niiden itäminen; onhan tunnettua että kynsilaukka ja sipulit itävät kun ne on otettu maasta ja kasvatettuaan pienet varret ne kuihtuvat pois. Jotkut henkilöt sanovat myös kynsilaukan säilyvän parhaiten jos se pidetään akanoiden seassa.

On myös toisentyyppinen kynsilaukka joka kasvaa itsestään pelloilla ja tunnetaan nimellä ”alum”. Kun sen siemeniä on ensin saatu kerättyä lintujen tekemien tuhojen jälkeen, ja kun tämä kasvi on hajonnut maahan ne ensi keitetään jotta ne eivät itäisi. Heti kun linnut ovat syöneet sitä tulevat ne niin huumaantuneiksi että ne saadaan kiinni käsin, ja jos ne jäävät aloilleen hetkeksikään niin ne nukahtavat nopeasti. On myös luonnonvarainen kynsilaukka jota kutsutaan karhunlaukaksi; sillä on samanlainen haju ja hyvin pieni raapi ja suuret lehdet.”

Ulpicum. Vaikka asiasta hieman vielä kiistellään niin ulpicum tarkoittanee asiayhteyksistä johtaen Plinius vanhemman kuvauksessa mitä todennäköisimmin elefanttivalkosipulia. Kyseessä on siis Allium ampeloprasum.

Taivaanrata on käännös sanalle conjunction ja vastine meillä käytetylle sanalle konjunktio. Taivaanradalla tarkoitetaan tässä sitä tasoa jolla aurinko nähdään vuodenajasta riippuen taivaalla auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana. Termi on yksinkertaistettuna käytännössä sama mistä tähtitieteessä puhutaan taivaanekvaattorista.

Compitalia ja Saturnalia. Tässä kohden on epämääräistä. Onko kyseessä Plinius vanhemman tekemä virhe? Tuskinpa! Compitalia siinä merkityksessä joka tunnetaan sijoittui aivan tammikuun alkuun. Saturnalia taas on Saturnuksen juhla joka alkoi December-kuun seitsemäntenätoista päivänä. On mahdollista että myöhemmässä käsikirjoituksia kopioitaessa on sattunut virhe. Luontevaa olisi ajatella että Plinius olisi tarkoittanut tässä kohden pikemminkin Caristia-juhlaa jota vietettiin helmikuun kahdeskymmenes toinen päivä. Molempiin juhliin liittyy lar-jumaluuksien palvonta. Kynsilaukkaa voitiin siis tämän tulkinnan perusteella istuttaa helmikuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin saakka.

Gaius Plinius Secunduksen Naturalis historia ja kynsilaukka

Naturalis historia on yksi laajimmista antiikin Roomasta säilyneistä teoksista. Se on antiikin maailman tietosanakirja, joka tietyllä kattaa lähes kaiken tuon ajan tiedon. Teos koostuu 37 erillisestä kirjasta (osat), jotka jakautuvat useampiin nidoksiin.

Teos käsittelee tähtitiedettä, maantiedettä, antropologiaa, eläintiedettä (eläimet, kalat, hyönteiset), kasvitiedettä, maanviljelyä ja lääketiedettä (kasvirohdokset) sekä mineralogiaa ja taidehistoriaa. Tietomäärä: Plinius itse väittää keränneensä teokseen noin 20 000 faktaa noin 2 000 eri kirjasta ja 100 valitulta auktorilta. Laajuus: Nykypäivän perinteisinä painoksina teos on 5000 sivun kokoinen.

Teoksesta ei ole olemassa kokonaista suomennosta, kulttuurikansana Suomi on vielä nuori ja kaikista antiikin kirjoista ei ole voitu tehdä käännöstä. Teos on äärimmäisen massiivinen, ja sen kääntäminen on valtava urakka joka vaatii monta kääntäjää ja työryhmän. Suomeksi on julkaistu vain valikoituja osia tai otteita eri tutkimusten ja artikkeleiden yhteydessä

Kynsilaukasta Plinius puhuu teoksessaan kahdessa eri kohdassa

XIX kirjan luku 34 sisältää yleiskuvauyksen kasvista

XX kirjan luku 23 puhuu kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä

Tein itse vuoden 2018 alkuviikkoina käännökset niistä teksteistä joissa Plinius käsittelee kynsilaukkaan liittyviä asioita. Julkaisin ne alkuperäisessä De Re Allii Sativi-blogissa keväällä 2018.

Käännösten pohjana oli erittäin laadukas englanninkielinen käännös. Käsitykseni mukaan näin voidaan saavuttaa jopa 98 prosentin tarkkuus. Tietysti perehdyin tekstiin myös latinaksi ja joissain poikkesin englantilaisen käännöksestä mitä asiasisältöön tulee. 

Käännöksessä on pyrin tasavaltalaisen ihanteen mukaiseen niukkaan ja asialliseen tyyliin välttäen oloissamme lainasanoja aina kun se on mahdol-lista. Muutamassa kohden on vapaa käännös oli tarpeellinen asioiden ymmärtämisen vuoksi. Kohdassa jossa puhutaan alum-nimisestä kasvista oli näin pakko menetellä. Pitää ottaa huomioon että antiikin luonnontieteilijä kirjoitti paljolti myös toisten puheiden perusteella; kaiken kattavaan empirismiin eli havainnointiin ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Niinpä kuvaus alumin siemeniä syövistä ja pökertyvistä linnuista tulee ehkä ymmärretyksi tältä pohjalta.

Keskustelu teoksen merkityksestä

Kysymys Pliniuksen teoksen luotettavuudesta nousi varmasti ansaitustikin arvioinnin kohteeksi 1600-luvulla. Aikakaudet ja niiden viisaat kävivät keskustelua jossa Pliniuksen lähtökohtia ei varmastikaan otettu kasvavan tieteellisyyden huumassa oikealla tavalla huomioon. Mm. Sir Thomas Browne kirjoitti seuraavasti: ”

On outoa, että nykyään on tuskin olemassa yhtäkään suosittua erhettä, jota ei olisi suoraan ilmaistu tai diduktiivisesti sisällytetty tähän teokseen. Teokseen on moni tutustunut  ja siksi virheelliset käsiykset ovat levinneet laajasti”

Myöhemmässä kritiikissä esitettiin että Plinius ei missään tapauksessa ollut omaperäinen, luova ajattelija eikä tutkimuksen pioneeri, jota voisi verrata antiikin ajan Aristoteleeseen ja Theofrastokseen tai kehenkään suureen nykyaikaiseen kirjailijaan. Hän haluttiin nähdä pikemminkin toissijaisen lähdekirjan kokoajana.

Plinius löysi myöhemmin ymmärtäjänsä italialaisen kirjailijan Italo Calvinon kirjoituksissa. Calvino näkee Pliniuksen innostavana klassikkona joka osaa elävöittää kuvaamansa maailman. Hänen ihailunsa kaikkea olemassa olevaa kohtaan ja hänen kunnioituksensa kaikkien ilmiöiden ääretöntä monimuotoisuutta kohtaan tekee hänestä suuren.

Tavallaan viimeinen sana Pliniuksen ymmärtämisessä ja ansaitussa  kunnianpalautuksessa on ollut Mary Beagonin, joka kirjoitti teoksessa The Classical Tradition vuonna 2010:

"Historia naturalis on saavuttanut takaisin asemansa laajemmin kuin koskaan humanismin syntymisen jälkeen. Sekä tieteellisen että filologisen asiantuntemuksen omaavien henkilöiden työ on johtanut sekä Pliniuksen tekstin että hänen maineensa parantumiseen tiedemiehenä. Hänen työnsä olennainen johdonmukaisuus on myös löydetty uudelleen, ja hänen kunnianhimoinen kuvauksensa kaikissa ilmentymissään "luonnosta, eli elämästä", tunnustetaan aikansa ainutlaatuiseksi kulttuurihistorialliseksi muistoksi.

Julkaisen kahdessa seuraavassa postauksessa omat käännökseni uudelleen.

Saanko vielä esitellä:

Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:

Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkkoitun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.