Plinius vanhemman käsityksiä kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä

Kääntäjän alkuhuomautus. Tämä käännös on tehty puhtaasti ns. ”Tietoa kaikille-periaatteesta” ja yleis-inhimillisestä lähtökohdasta. Tarkoitus on ollut valottaa kynsilaukan ja sen käytön historiaa. Jos joku haluaa kokeilla noita em. hoitoja tekee hän ne luonnollisesti omalla vastuullaan.

NATURALIS HISTORIA  20:23
 
Kynsilaukka — 61 lääkinnällistä hyötyä

"Kynsilaukassa on paljon voimaa, siitä on paljon hyötyä seikkoihin jotka juontuvat muutoksissa vesien ja paikkojen suhteen. Pelkästään sen haju ajaa pois käärmeet ja skorpionit, ja, kuten joten jotkut ihmiset sanovat, se hoitaa kaikki kaikki haavat mitä villieläimet voivat tehdä, joko nautittuna juomana tai ruuan kera, tai ulkoisesti käytettynä. Nautittuna viinin kera on se parannuskeino haemorroïn pistokseen (Nootti 1) varsinkin jos sitä käytetään oksetuslääkkeenä. Meidän ei pidä hämmästyä myöskään, että kun se on tehokasta lääkettä päästäisen puremaan, huomaamme että se voi neutralisoida akotiniinin (Nootti 2) joka muutoin tunnetaan leijonankarkoitteena. Se neutralisoi myös hullunkaalin, ja parantaa koiranpuremat kun se on sekoitettu hunajan kanssa. Sitä käytetään myös lääkejuomana käärmeiden pistoihin, ja sen lehdet öljyyn sekoitettuina ovat arvokas linimentti kehon mustelmiin, senkin jälkeen kun ne ovat laajentuneet ja muodostavat rakkuloita.


Hippokrates oli myös sitä mieltä että tuoksutus joka tehdään kynsilaukalla edesauttaa jälkeisten poistuloa. Hänellä oli myös tapana käyttää kynsilaukan tuhkaa öljyyn sekoitettuna hoitamaan pään vuotavia haavoja. Jotkut henkilöt ovat määränneet keitettyä kynsilaukkaa astma-potilaille, kun taas toiset ovat antaneet sitä raakana. Diocles kuvaa sitä, että se yhdessä rohtosapen kanssa otettuna viipaloidun viikunan kera turvotukseen edesauttaa navanseudun tyhjenemistä. Nautittuna tuoreeltaan laimentamattomassa viinisstä korianterin kera on se vieläkin tehokkaampi tähän tarkoitukseen. Jotkut ovat antaneet sitä astman hoitoon maitoon pikottuna. Praxagoraalla oli tapana määrätä kynsilaukkaa viiniin sekoitettuna keltatautiin ja myös öljyyn ja kasvisliemeen sekoitettuna luusärkyyn. Hän käytti sitä myös samankaltaisella tavalla, linimenttinä kaulan struuma-kyhmyihin. Entisaikojen ihmiset antoivat raakaa kynsilaukkaa hulluuteen, ja Diocles antoi sitä keitettynä aivonkalvontulehtukseen. Murskattuna etikan ja veden kanssa se on hyvin käyttökelpoinen kurlausneste kurkkupaiseisiin.
 

Kolme kynsilaukan raapia etikkaan murskattuna antaa helpotusta hammassärkyyn ja samanlainen vaikutus saadaan aikaan huuhtomalla suuta kynsilaukka-keitteellä tai laittamalla sen paloja reikäiseen hampaaseen. Kynsilaukan mehua hanhenrasvaan sekoitettuna on joskus ruiskutettu korviin tai otettu juomana. Samalla tavalla ruiskutettuna yhdistettynä etikan ja salpietarin kanssa se ehkäisee satiaisia ja porrigon (Nootti 3). Keitettynä maitoon, tai vaihtoehoisesti murskattuna ja sekoitetuna pehmeään juustoon on se parannuskeino mahatulehdukseen. Käytettynä samalla tavalla ja nautittuna herneiden tai papujen kera on se hyvä äänen käheyteen, mutta yleisesti ottaen se on hyödyllisempää kypsennettynä kuin raakana; keitettynä kuin paahdetuna, viimeksi mainitussa muodossaan se on kuitenkin hyödyllisempää äänelle.
 

Oxymelissä (Nootti 4) keitettynä sillä on karkotus-vaikutus lapamatoihin ja muihin suolisto-matoihin ja  siitä valmistettu liemi on parannuskeino ummetukseen. Kynsilaukan keitettä levitetään paikallisesti ohimokipuihin ja keitettynä ja sitten murskattuna hunajaa on se hyvää rakkuloihin. Kynsilaukkakeite kirkkaan rasvan kanssa, tai maidon kera on erinomaista yskään ja kun jotakin vaivaa verinen sylki tai on limaisuutta voidaan sitä paahtaa kuumassa tuhkassa ja ottaa hunajan kera samassa suhteessa.
 

Kouristuksiin ja murtumiin sitä määrätään suolan ja öljyn kera ja sekoitettuna rasvaan sitä käytetään jos epäillään olevan kasvaimia. Sekoitettuna rikkiin ja hartsiin kynsilaukka poistaa nesteet fistuloista (Nootti 5) ja käytettynä pihkan kanssa se irroittaa jopa iilimadot haavoista. Kun kyseessä on lepra, jäkälä tai ihon tulehdus toimii se puhdistusaineena ja vaikuttaa parantavasti yhdessä tuoreen meiramin kanssa tai muutoin tuhkattuna linimenttinä öljyn ja garumin  kanssa. Sitä käytetään samalla tavalla myös ruusuun ja tuhkattuna ja sekoitetuna hunajaan se korjaa mustelmaiset tai kalvakan pilkkuiset kasvot normaalin värisiksi. 

On myös yleinen uskomus että kun sitä nautitaan ruokana ja juomassa se on parannuskeino epilepsiaan. Kynsi sitä, otettuna kuivan viinin kera joka sisältää kolikon painon verran keltaputkea saadaan malariaa lievittävä vaikutus. Kynsilaukka parantaa myös yskän ja märkivän rinnan, ja jos ne ovat kovin voimakkaita, ja mielitään saada vaikutus on seuraavaa menetelmää noudatettava: se tulee keittää murskattujen papujen kanssa ja sitä tulee nauttia ruokana kunnes hoito on täysin vaikuttanut. Se on myös unettavaa, ja yleensä ottaen se tuottaa kehoon ylimääräistä punakkuutta. Kynsilaukka toimii myös afrodisiakkina kun se murskataan tuoreen korianterin kera ja nautitaan sekoittamattoman viinin kanssa. Vaivat jotka ilmenevät sen käytön myötä ovat näön hämärtyminen ja ilmavaivat, ja jos sitä nautitaan suurissa määrin se vahingoittaa mahaa ja aiheuttaa janoa.
 

Näiden yksityiskohtien lisäksi on sanottava että kun siipikarjalle annetaan kynsilaukkaa spelttijauhoon sekoitettuna auttaa se niitä pituitan (Nootti 6) hyökkäyksiltä. Väitetään että vetojuhdat pystyvät virtsaamaan paljon helpommin ja ilman mitään kipuja jos niiden sukuelimiin hierotaan kynsilaukkaa."

Nootti 1. Haemorroïn pistos. Kyseessä on joku verenvuotoa aiheuttava pistiäinen tai mato.

Nootti 2. Akotiniini. Aitoukonhatun juurimukuloista saatava alkaloidi jota on käytetty myrkkynä.

Nootti 3. Porrigo. Porrigo larvalis. Harvinaiseksi käynyt viruksen aiheuttama ihotauti.

Nootti 4. Oxymel on hunajan, veden ja etikan seos.

Nootti 5. Fistula on  lähinnä keskiruumiin seutuville syntyvä kudosten sisäinen ontelo joka syntyy vaikkapa pahan ruhjeen seurauksena. Se täyttyy yleensä nesteellä.

Nootti 6 ”Pituita.” Tässä kohden turvaudutaan Pliniuksen teoksen kymmenennen kirjan kappaleeseen 78. Se ei ole ollenkaan yksiselittteinen. Lääketieteen historiassa Pituiltalla on tarkoitettu leräänlaista imakalvojen tulehdusta.

Saanko vielä esitellä:

Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:

Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkkoitun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.

Plinius vanhemman yleiskuvaus kynsilaukasta.

Käännös Plinius vanhemman teoksen yhdeksännen-toista kirjan luvusta 34 julkaistiin tammikuussa 2018 alkuperäisessä De Re Allii Sativi-blogissa. Se julkais-taan nyt uudelleen muutaman pienen korjauksen jälkeen.

NATURALIS HISTORIA  19:34

Kynsilaukan uskotaan olevan käyttökelpoista moniin lääkkeisiin, varsinkin niihin joita käytetään maalla. Se rakentuu hyvin ohuista kuorista jotka ovat erillisiä kerroksia sisältäen useita ytimiä joilla on omat päällyksensä. Siinä on tulinen maku ja mitä enemmän ytimiä onkaan sitä tulisempi se on. Kynsilaukka kuten sipulit yleensä tuottavat päällekäyvän tuoksun hengityksessä, tosin kun se kypsennetään ei se tuota tuoksua. Eri lajien erot johtuvat ajasta jonka ne tarvitsevat tuleentuakseen — aikaisimmat valmistuvat kuudessakymmenessä päivässä, ja myös koko on luokittaja.

Ulpicum kuuluu myös tähän joukkoon, kasvi jota sanotaan kreikka-laisten  keskuudessa  kyproslaiseksi  kynsilaukaksi,  tai  joidenkin mukaan antiscrodoniksi.  Maaseutuväestön  ruokavaliossa  sitä arvostetaan suuresti, erityisesti Afrikassa. Se on massiivisempi kuin kynsilaukka. Kun se silputaan öljyn ja etikan sekaan turpoaa se vaahtomaiseksi hämmästyttävän suuresti. Jotkut sanovat että ulpicumia ja kynsilaukkaa ei pidä istuttaa tasaiselle maalle, ja he neuvovat asettelemaan ne pienille kumpareille kolmen jalan välein pieninä linnakkeina. Kasvien välien tulee olla neljä tuumaa ja heti kun kolme lehteä on ilmaantunut kasvusto pitää kuokkia. Mitä useammin kuokitaan sitä suuremmaksi ne kasvavat. Kun ne alkavat tuleentua niiden varret painuvat maahan ja peittävät sen; tämä estää niitä tekemästä liian reheviä lehtiä. Kylmemmässä paikassa ne kannattaa istuttaa mieluummin keväällä kuin syksyllä. Lisäksi kaikkien näiden kasvien kanssa, jotta estettäisiin niiden epämiellyttävä tuoksu, neuvotaan istuttamaan ne kun kuu on horisontin alapuolella ja korjaamaan ne kun se on taivaanradalla.

Kreikkalainen kirjailija Menandros mainitsee että ne jotka syövät kynsi-laukkaa ottamatta huomioon näitä varotoimenpiteitä voivat estää tuoksun syömällä sen jälkeen kuumilla hiilillä paahdettua punajuurta. Jotkut ovat sitä mieltä että paras aika niin kynsilaukan kuin ulpicuminkin istuttamiselle on Compitalian ja Saturnalian välillä.

Kynsilaukkaa voidaan kasvattaa myös siemenestä, mutta se on hidas menetelmä; raapi kasvaa vain sipulin kokoiseksi ensimmäisenä vuonna ja tuottaa kynsiä toisena vuonna ja saavuttaa täyden kasvun kolmantena vuonna. Jotkut ovat sitä mieltä että tämä kynsilaukan laji on laatuaan hienompi. Sitä ei saa päästää tekemään siemeniä ja varsi pitää kääntää nurin jotta sen kasvu edistyisi, ja se tuottaisi suuremman raapin. 

Jos kynsilaukan ja sipulin haluaa säilyvän pitempään niitä tulisi liottaa lämpimässä suolavedessä. Tämä saa ne kestämään pitempään ja säilymään käyttökelpoisena, vaikkakin niiden itävyys huononee. Jotkut tyytyvät roikottamaan niitä palavien hiilien päällä ajatellen näin että tämä olisi tarkoituksenmukaisen hyvä keino estää niiden itäminen; onhan tunnettua että kynsilaukka ja sipulit itävät kun ne on otettu maasta ja kasvatettuaan pienet varret ne kuihtuvat pois. Jotkut henkilöt sanovat myös kynsilaukan säilyvän parhaiten jos se pidetään akanoiden seassa.

On myös toisentyyppinen kynsilaukka joka kasvaa itsestään pelloilla ja tunnetaan nimellä ”alum”. Kun sen siemeniä on ensin saatu kerättyä lintujen tekemien tuhojen jälkeen, ja kun tämä kasvi on hajonnut maahan ne ensi keitetään jotta ne eivät itäisi. Heti kun linnut ovat syöneet sitä tulevat ne niin huumaantuneiksi että ne saadaan kiinni käsin, ja jos ne jäävät aloilleen hetkeksikään niin ne nukahtavat nopeasti. On myös luonnonvarainen kynsilaukka jota kutsutaan karhunlaukaksi; sillä on samanlainen haju ja hyvin pieni raapi ja suuret lehdet.”

Ulpicum. Vaikka asiasta hieman vielä kiistellään niin ulpicum tarkoittanee asiayhteyksistä johtaen Plinius vanhemman kuvauksessa mitä todennäköisimmin elefanttivalkosipulia. Kyseessä on siis Allium ampeloprasum.

Taivaanrata on käännös sanalle conjunction ja vastine meillä käytetylle sanalle konjunktio. Taivaanradalla tarkoitetaan tässä sitä tasoa jolla aurinko nähdään vuodenajasta riippuen taivaalla auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana. Termi on yksinkertaistettuna käytännössä sama mistä tähtitieteessä puhutaan taivaanekvaattorista.

Compitalia ja Saturnalia. Tässä kohden on epämääräistä. Onko kyseessä Plinius vanhemman tekemä virhe? Tuskinpa! Compitalia siinä merkityksessä joka tunnetaan sijoittui aivan tammikuun alkuun. Saturnalia taas on Saturnuksen juhla joka alkoi December-kuun seitsemäntenätoista päivänä. On mahdollista että myöhemmässä käsikirjoituksia kopioitaessa on sattunut virhe. Luontevaa olisi ajatella että Plinius olisi tarkoittanut tässä kohden pikemminkin Caristia-juhlaa jota vietettiin helmikuun kahdeskymmenes toinen päivä. Molempiin juhliin liittyy lar-jumaluuksien palvonta. Kynsilaukkaa voitiin siis tämän tulkinnan perusteella istuttaa helmikuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin saakka.

Gaius Plinius Secunduksen Naturalis historia ja kynsilaukka

Naturalis historia on yksi laajimmista antiikin Roomasta säilyneistä teoksista. Se on antiikin maailman tietosanakirja, joka tietyllä kattaa lähes kaiken tuon ajan tiedon. Teos koostuu 37 erillisestä kirjasta (osat), jotka jakautuvat useampiin nidoksiin.

Teos käsittelee tähtitiedettä, maantiedettä, antropologiaa, eläintiedettä (eläimet, kalat, hyönteiset), kasvitiedettä, maanviljelyä ja lääketiedettä (kasvirohdokset) sekä mineralogiaa ja taidehistoriaa. Tietomäärä: Plinius itse väittää keränneensä teokseen noin 20 000 faktaa noin 2 000 eri kirjasta ja 100 valitulta auktorilta. Laajuus: Nykypäivän perinteisinä painoksina teos on 5000 sivun kokoinen.

Teoksesta ei ole olemassa kokonaista suomennosta, kulttuurikansana Suomi on vielä nuori ja kaikista antiikin kirjoista ei ole voitu tehdä käännöstä. Teos on äärimmäisen massiivinen, ja sen kääntäminen on valtava urakka joka vaatii monta kääntäjää ja työryhmän. Suomeksi on julkaistu vain valikoituja osia tai otteita eri tutkimusten ja artikkeleiden yhteydessä

Kynsilaukasta Plinius puhuu teoksessaan kahdessa eri kohdassa

XIX kirjan luku 34 sisältää yleiskuvauyksen kasvista

XX kirjan luku 23 puhuu kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä

Tein itse vuoden 2018 alkuviikkoina käännökset niistä teksteistä joissa Plinius käsittelee kynsilaukkaan liittyviä asioita. Julkaisin ne alkuperäisessä De Re Allii Sativi-blogissa keväällä 2018.

Käännösten pohjana oli erittäin laadukas englanninkielinen käännös. Käsitykseni mukaan näin voidaan saavuttaa jopa 98 prosentin tarkkuus. Tietysti perehdyin tekstiin myös latinaksi ja joissain poikkesin englantilaisen käännöksestä mitä asiasisältöön tulee. 

Käännöksessä on pyrin tasavaltalaisen ihanteen mukaiseen niukkaan ja asialliseen tyyliin välttäen oloissamme lainasanoja aina kun se on mahdol-lista. Muutamassa kohden on vapaa käännös oli tarpeellinen asioiden ymmärtämisen vuoksi. Kohdassa jossa puhutaan alum-nimisestä kasvista oli näin pakko menetellä. Pitää ottaa huomioon että antiikin luonnontieteilijä kirjoitti paljolti myös toisten puheiden perusteella; kaiken kattavaan empirismiin eli havainnointiin ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Niinpä kuvaus alumin siemeniä syövistä ja pökertyvistä linnuista tulee ehkä ymmärretyksi tältä pohjalta.

Keskustelu teoksen merkityksestä

Kysymys Pliniuksen teoksen luotettavuudesta nousi varmasti ansaitustikin arvioinnin kohteeksi 1600-luvulla. Aikakaudet ja niiden viisaat kävivät keskustelua jossa Pliniuksen lähtökohtia ei varmastikaan otettu kasvavan tieteellisyyden huumassa oikealla tavalla huomioon. Mm. Sir Thomas Browne kirjoitti seuraavasti: ”

On outoa, että nykyään on tuskin olemassa yhtäkään suosittua erhettä, jota ei olisi suoraan ilmaistu tai diduktiivisesti sisällytetty tähän teokseen. Teokseen on moni tutustunut  ja siksi virheelliset käsiykset ovat levinneet laajasti”

Myöhemmässä kritiikissä esitettiin että Plinius ei missään tapauksessa ollut omaperäinen, luova ajattelija eikä tutkimuksen pioneeri, jota voisi verrata antiikin ajan Aristoteleeseen ja Theofrastokseen tai kehenkään suureen nykyaikaiseen kirjailijaan. Hän haluttiin nähdä pikemminkin toissijaisen lähdekirjan kokoajana.

Plinius löysi myöhemmin ymmärtäjänsä italialaisen kirjailijan Italo Calvinon kirjoituksissa. Calvino näkee Pliniuksen innostavana klassikkona joka osaa elävöittää kuvaamansa maailman. Hänen ihailunsa kaikkea olemassa olevaa kohtaan ja hänen kunnioituksensa kaikkien ilmiöiden ääretöntä monimuotoisuutta kohtaan tekee hänestä suuren.

Tavallaan viimeinen sana Pliniuksen ymmärtämisessä ja ansaitussa  kunnianpalautuksessa on ollut Mary Beagonin, joka kirjoitti teoksessa The Classical Tradition vuonna 2010:

"Historia naturalis on saavuttanut takaisin asemansa laajemmin kuin koskaan humanismin syntymisen jälkeen. Sekä tieteellisen että filologisen asiantuntemuksen omaavien henkilöiden työ on johtanut sekä Pliniuksen tekstin että hänen maineensa parantumiseen tiedemiehenä. Hänen työnsä olennainen johdonmukaisuus on myös löydetty uudelleen, ja hänen kunnianhimoinen kuvauksensa kaikissa ilmentymissään "luonnosta, eli elämästä", tunnustetaan aikansa ainutlaatuiseksi kulttuurihistorialliseksi muistoksi.

Julkaisen kahdessa seuraavassa postauksessa omat käännökseni uudelleen.

Saanko vielä esitellä:

Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:

Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkkoitun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.

Taikakesä.

Suomalaisten kansallisromaanissa Seitsemässä veljeksessä, sen kymmennenessä luvussa, on kuvaus ihmeellisestä, kultaisesta kesästä veljesten Impivaaran vuosina. Tuo kesä oli ihmeellisen lämmin ja kaunis ja kaikesta mahdollisesta saatiin valtava sato. 

Tuon ihmeellisen ”taikakesän muisto” säilyi Kiven kuvauksen mukaan heidän mielessään vanhuuden kultaisiin päiviin saakka. Se kuvataan yltäkylläisyyden ja rauhan aikana, jolloin vaivannäkö palkitaan poikkeuksellisella tavalla. Tarinan kuvaus on vatapainona aiemmin kuvatuille vastoinkäymisille veljesten elämässä. Ahkera työ ja peräänantamattomuus on palkittu.

Jotkut suomalaiset muistavat vuoden 2002 taikakesänä. Lämmin jakso alkoi huhtikuulla ja se jatkui Varsinais-Suomessa lokakuun kymmenenteen saakka. Huhtikuussa oli jonkin verran lieviä yöpakkasia. Lämpimän kauden aikana sateita tuli aina riittävästi ja sopivaan aikaan. Toki sen jälkeen on ollut korkeampia päivälämpö-tiloja mutta vuosi 2002 on ihanteellisin kesä kokonaisuutena. Voi olla että vaivan samanlaiste kesää ei enää tule.

Taikakesänä lämmin jakso lakaa Agricolan-päivän tietämilla ja jatkuu Aleksi Kiven päivään saakka. Kyse on 150 päivän jaksosta jolloin kaikki on tasapainossa. Siloiin lämpimiä jaksoja seuraavat keveän sateen päivät. Vilja korjataan aikaisin ja siitä saadaan kaikkien aikojen satoja. Juureksia ja papukasveja saadaan ennätysmäiset määrät. Kynsilaukan kasvatuksessa on mahdollista tuottaa jopa aitoja siemeniä jos taitava viljelijä onnistuu ajoituksessaan ja jotkut raitisten lajikkeet on kellotettu oikein.

I Skeippien leikkaus alkaa kesäkuuta joidenkin lajikkeiden kohdalla jo kustaanpäivänä eli kesäkuun kuudes.

II Turbaanien, Aasialaisten, Kreolien ja Lasipurppuroiden sadonkorjuu tehdään kesäkuun loppuun mennessä.

III Aitojen kynsilaukka-tanssiaisten ajankohta aikaistuu kuukaudella. Ja jos on sellainen vuosi jolloin täysikuu sattuu heinäkuun alkuun voidaan ne viettää täysikuun aikaan. Täysikuu heinäkuun ensimmäisellä viikolla on seuraavan 15 vuoden jaksossa neljä kertta: 6.7.2028; 4.7.2031; 01.07.2034; 6.7.2039. Ehkä joku niistä osuu taikakesään jota kannattaa odottaa.

kukkavarret oikenevat suoriksi heinäkuun alussa täydenkuun aikaan.

IV Varsinainen sadonkorjuu alkaa heinäkuun kymmenes päivä.

V Aitojen siementen tuottamiseen tähtäävä kukintojen manipuloiminen voidaan tehdä heinäkuun puolivälissä.

VI Saattokuivatus tapahtuu poikkeuksellisen kuivan ja lämpimän sään vallitessa ja se lyhentää loppukuivauksen aikaa oleellisesti.

VII Pääsato on valmista jakeluun elokuun lopussa useimpien kasvuryhmien osalta.

VIII Sato on poikkeuksellisen hyvä. Aitoja siemeniä saadaan ja ne itävät seuraavana vuonna.

Omatuliset

Vuonna 1985 kesä-heinäkuussa työskentelin  huolto-miehenä pari vuotta aiemmin perustetussa UKK-puistossa. Se sijaitsee Lapissa kolmen kunnan alueella, anatomisesti katsoen silvotun Suomi-neidon vasemman olkapään alisilla alueilla.

Kansallispuisto oli saanut johtajakseen vahvaluontoisen ja asialleen omistautuneen luonnonsuojelijan ja myöhemmin tietokirjailijanakin profiloituneen Pekka Borgin. Pekka oli vakaumuksellinen ihminen monella tavalla. Kerrotaan että hän oli lähes ensi töikseen kerännyt kaikilta autiotuvilta ja leiriintymiseen tarkoitetuilta majoilta pois kaikki Gideoneiden sinne tuomat Uudet testamentit. Mutta missä Pekka oli käynyt sinne Gideonit olivat kuitenkin tehneet paikkuu-reissun. Ainakin Rautlammen tuvalla selailin uudenkarheaa Uutta testamenttia.

Tuon kesän työskentelin yhdessä erään Kansallispuiston varttuneemman työntekijän Jorman kanssa. Olimme saaneet Pekka Borgilta hyvin tärkeän erikoistehtävän. Pekka oli suuresti suivaantunut eräästä asiasta ja siihen piti nyt saada korjaus. Jorman ja minun tehtäväksi tuli hävittää ylimääräiset tulisijat ja hajasijoittaa niihin kerätyt kivet lähimaastoon väljästi ja luonnolliselta näyttävällä tavalla kaikkien kansallispuiston autiotupien ja majojen ympäristöistä.

Todellakin yhden majoittumiseen tarkoitetun paikan ympäristössä saattoi olla jopa 30 tulisijaa kivireunuksineen ja kun ne piti hajasijoittaa niin työstään se kävi. Kunkin kohteen varsinainen tulisija jätettiin paikalleen peräti siivottuna ja kunnostettuna. Paikalle jätettiin vankkaan tolppaan taulu jossa oli vahva ja selkeä ukaasi jossa ylimääräisten tulisijojen tekeminen ankarasti kiellettiin.  Enpä tiedä ovatko kuluneet 40 vuotta tuoneet sinne uudelleen kymmenittäin uusia tulisijoja. Uskoisinpa näin tapahtuneen. Ikävä kyllä pitkässä juoksussa Borgin tehtävänanto oli varmasti vain pieni epätoivoinen sodanjulistus ja erikoisoperaatio ihmisen typeryyttä kohtaan.

Kysyin Jormalta miten tämä järjettömyys on mahdollista, missä on sen syy ja selitys. Jorma oli toki itsekin miettinyt sitä ja esitti oman tulkintansa asiasta. Hän oli sitä mieltä että omille tulille mennään siksi koska halutaan olla rauhassa eikä tahdota muiden näkevän millaisia eväitä syödään. Käsittääkseni hän osui asian ytimeen.

Edellä kuvaamani omatulisuus-ilmiö tuli mieleeni osallistuessani myöhemmin Facebook-ryhmien toimintaan vuodesta 2007 lähtien. Varsinkin vanhimmassa suomalaisessa kynsilaukka-aiheisessa sain tehdä tuttavuutta omatulisten kanssa ja kieltämättä peistä tuli taitettua. 

Facebook on periaatteessa avoin kaikille maailman ihmisille ja se tietysti tarkoittaa sitä että vaikkapa johonkin kynsilaukka-aiheiseen ryhmään voi tulla jäseniä erilaisista lähtökohdista. Itseäni pidän jo melkoisena veteraanina joka vuoden 2025 kesään mennessä on ollut Internetissä käytännöllisesti joka päivä vuoden 1992 joulukuusta lähtien. Netti on antanut valtavasti mahdollisuuksia. Ihmisen muistikapasiteetti on rajaton mutta se voi kuitenkin kuormittua. Tähän ongelmaan Internet tuo helpotuksen. Kaikkea ei tarvitse enää muistaa ja kaiken tiedettävissä olevan saat luettavaksi  todellakin alta aikayksikön.

On olemassa joukko josta voidaan käyttää perusteellisesti nimitystä omatuliset on sitävastoin suuri ja ikävä kyllä aina vain kasvamaan päin.

Omatulinen on henkilö joka ei yleensä lue ja sisäistä ryhmän sääntöjä ja huomautukset jotka hänelle annetaan kaikuvat vanhaa sanontaa käyttääksemme kuuroille korville. Omatulinen ei osaa ja ehkäpä ei haluakaan opetella käyttämään hakutoimintoja etsiessään ryhmään jo kasautuneesta tietopääomasta vastauksia kysymykseensä. Niinpä hän tekee uuden ja aivan oman avauksen. Helpointa olisi vain selata julkaisujanaa taaksepäin. usein vastaus hänen kysymykseensä löytyisi aivan ”nurkan takaa.”

Vaikka ryhmän ylläpitäjä luo kaikille yhteisiä avauksia vieläpä hyödyllisine linkkeineen tai jopa perustaa ryhmän tarpeita varten kaikenkattavat tietosivut niin eihän se mitään auta. Yhteinen tulisija ei kelpaa ja niinpä tehdään taas yksi yksittäinen kysymys. Jos asiasta sitten huomauttaa ja pyytää ystävällisesti julkaisemaan jo tehdyn avauksen jonkin tietyn ylläpidon tekemän pohjan yhteydessä niin johan siitä närkästytään. Suomi on todellakin mielensäpahoittajien luvattu maa ellei peräti paratiisi.

En muista kuuluiko vuonna 1985 Pekka Borgin toimeksiantoon valvoa että uusia tulisijoja ei saa tehdä. Mutta jos niitä ei saa tehdä niin ehkä asiasta huomauttaminen voi olla oikein hyvä kansallispuistovelvollisuus. Kerran puutuin asiaan ja pyysin eräällä autiotuvallla uutta tulisijaa rakentavaa perhekuntaa lopettamaan puuhastelunsa ja käyttämään kaikille yhteisesti tarkoitettua paikkaa. Närkästyksen kokoluokka oli varmasti lähellä suurinta mahdollista ja ilmassa väreili tukahdutettu raivo. Porukka pakkasi tavaransa ja mitä ilmeisimmin suuntasi toiselle tuvallle. 

Oman ryhmän ylläpitäjänä ja johtavana moderaattorina otin alusta alkaen tarkan ja hyvin tiukan linjan. Voidaan puhua nopean puuttumisen periaatteesta. Facebook-palvelussa Messenger-viesti on periaatteessa nopea ja luonteva tapa ylläpitäjän ja yksittäisen jäsenen viestinvaihtoon. Mutta tuosta käytännössä reaaliajassa toimivasta viestimestä ei todellakaan ole mitään hyötyä jos joku jäsen ei käytä MESEÄ vaikka on siihen säännöt hyväksyessään sitoutunut. Itse jaksoin opastaa ja neuvoa MESEN käyttöä mutta lopulta turhauduin ja väsyin omatulisten touhuun. Niinpä rajoitin julkaisumahdollisuutta. Nykyään itsenäisen avauksen voivat tehdä vain ylläpidon hyväksymät henkilöt.

Jotkut ottivat kehotuksen siirtyä yhteisille tulille vastaan hyvillä mielin ja saivat lukea kommentteja vastauksineen ja vieläpä nopeasti. Jotkut närkästyivät perin juurin ja nimittelivät minua jopa yksisilmäiseksi fundamentalistiksi ja ties miksi. Mitäpä heistä. Yhteiset tulet-periaate on hyvä keino koota kasautuvaa kokemuksen kautta karaistua tietoa yhteen keskusteluketjuun vaikkapa skeipeistä eli kukkavarsista ja ihan mistä tahansa.