Keräilijä-metsästäjän kurkkupastillit.

Tämä on vain pieni romanttinen kuvitelma ihmiskunnan viattomuuden ajalta, eikä tätä pidä ottaa liian vakavasti. Ihmisellä on taipumus maistella kaikkea mahdollista. Tämä taipumus on yhtä vanha kuin ihminen on lajina ollut olemassa. Kyse on siis kahden miljoonan vuoden ajanjak-sosta. Ihmisen alkukoti on aina ollut hyvin kiistanalainen asia, mutta kynsilaukan alkukodin suhteen vallitsee varsin selkeä käsitys. Jos puhumme alueesta jonka keskuksena on nykyinen Kirgisian alue, niin emme paljoa erehdy. Mutta onko se sittenkään niin.

Kynsilaukan syntysijoille saapui joskus ihminenkin oli hän sitten Afrikasta muuttanut nykyihminen tai ns. Denisovan ihmisiin tai muihin ryhmiin kuuluva. Joka tapauksessa tuo ihminen hankki ravintonsa suoraan luonnosta ja hänestä voidaan käyttää nimitystä ”metsästäjä-keräilijä” ja hänellä oli todellakin taipumus maistella kaikkea mahdollista.

Nykyisen Kirgisian alue on myös nenskujen asuma-alueen itäisellä äärilaidalla. Kuka tietää vaikka jos tämä ns. Neanderthalin ihminen olisi nauttinut kynsilaukasta. Nenskut joka tapauksessa hävisivät itsenäisenä lajina, mutta kynsilaukan tunnemme kaikessa moninaisuudessaan vielä tänäänkin. Metsästäjä-keräilijä oppi tuntemaan luonnon antimet perin pohjin ja hän söi pieniä aterioita jopa 6-8 kertaa vuorokauden aikana. Yksittäisiä ja erillisiä  ravintolähteitä saattoi hänellä olla päivittäin jopa 40 tai enemmänkin. Ravinnon etsimiseen hänellä kului aikaa vain parisen tuntia. Luonto oli hänelle yksi suuri Supermarket ainakin eteläisimmillä leveysasteilla. 

Ja kerran eräänä päivänä Keskisen Aasian seuduilla joku muinaisten aikojen ravintoa etsiskellyt tai muuten vain hortoillut ihmislajin edustaja löysi ruohon seassa törröttävän ja kuivahtaneen kasvinvarren jonka latvassa oli pieniä ruskean kuoren peittämiä pallukoita. Hän tietenkin poimi ryppään ja haisteli sitä kunnes viimein epäröityään laittoi niistä muutaman suuhunsa ja pureskeli niitä. Kuoret murskaantuivat hänen vahvojen hampaittensa käsittelyssä. Aluksi hän tunsi suussaan makeahkon maun mutta pian se tuntui polttavalta. Mahdollisesti hän sylkäisi maistamansa ulos suusta ja mitä todennäköisimmin näin varmasti tapahtuikin. Hänen edustamansa ihmislaji osasi jo varoa haitallisia ravinnonlähteitä. Suuhun jäi kuitenkin miellyttävä ja ehkä virkistäväkin maku...

Saattoipa käydä niin, että hän vei löytämänsä latvaryppään yhteisönsä viisaan henkilön luo. Jossain vaiheessa kävi sitten selväksi ettei kyse todellakaan ollut mistään haitallisesta saatikka vaarallisesta kasvista. Päinvastoin kasvia alettiin pitää suuressa arvossa. Ehkä tuo yhteisö tuli hyvin tunnetuksi uuden ihmekasvinsa ansioista ja kynsilaukan kloonit kohosivat jopa vaihtovälineen arvoon.

Edellä kuvattu tapahtuma saattoi hyvinkin olla ihmisen ja kynsilaukan ensikohtaaminen. Milloin se sitten tapahtuikin onkin eri juttu. Aikaa siitä voi olla jopa 50 000 vuotta ja 600 000 kuunkiertoa. Mutta jostain tuollaisesta kaikki kerran alkoi. Ihminen ja kynsilaukka olivat aloittaneet yhteisen historiansa. Kynsilaukka saattaa olla jopa ensimmäisiä ihmisen omaan käyttöönsä mukauttamia kasveja. Kun kynsilaukkaa tutkitaan vielä enemmän saamme ehkä hämmentävääkin uutta tietoa.

Kaikki alkoi aivan varmasti latvaryppäistä ja myöhemmin varhainen ihminen tajusi myös sen mitä maan alla kasvaa. Ensimmäiset hänen löytämänsä raapit olivat pieniä mutta asuinpaikkojen läheisyydessä ja kuohkeammassa maaperässä sinne tippuneet kloonit saattoivat tuottaa ensimmäisiä yksösiä. Kaikki on mahdollista ja voimme luoda romanttisia kuvauksia ensimmäisistä kynsilaukan kasvattajista joiden viljelymenetelmä oli taatusti orgaaninen. Varhaisten aikojen kynsilaukan käyttötarkoitus saattoi olla siinä että latvasilmut olivat aluksi metsästäjä-keräilijän eräänlaisia ”kurkkupastilleja” tai ”voima-pillereitä.

Tässä vähän toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan: https://www.youtube.com/watch?v=cICR5ZenXpw

Mistä kaikki alkoi?

Monissa kynsilaukkaa käsittelevissä kirjoissa on yritetty kovin hapuilen kirjoittaa kasvin historiaa ja sen alkuperä on herättänyt kiinnostusta. Eilinen ja menneisyys ovat hankalia työtovereita ja ihminen on monella tavalla rajoittunut olento. Kaikista rakkaimallekaan asialle ei saisi koskaan liiaksi omistautua. Silloin voi kulkea monen kauniin ja tärkeän asian ohi. On kausia jolloin jokin asia on kaikista tärkein, mutta koskaan ei saisi unohtaa itselle tärkeitä ihmisiä ja itsensä päivittämistä monen muun asian suhteen.

Kun sattumalta olen koulutukseltani teologi ja perehtynyt raamatuntutkimukseen niin tekstien syntyyn liittyvät kysymykset askarruttivat mieltäni menneinä vuosikymmeninä. Yksi oli Pentateukin eli Mooseksen kirjojen lähdeteoria. Pohdinkin kovasti niin sanotun ”papillisen toimitustason” olemusta. Ainakin vuosikymmen ennen sitä kun sain oman diagnoosini, Aspergerin oireyhtymä, päädyin siihen että tuo kirjoittaja on ilmiselvä autisti. Kirjoitin siitä pienen esseen eikä sen jälkeen kysymys Mooseksen kirjojen lähdeteorioista ole vaivannut mieltäni. Asia on kuittautunut ainakin minun mielessäni ja nyt kaikki näyttää kovin helpolta ja yksinkertaiselta. Pohjimmiltaan olen sitä mieltä että asiaan ei tulla koskaan saamaan lopullista selvyyttä.

Edellisissä kirjoituksissa puhuimme siitä millaisilla nimityksillä kynsilaukka tunnetaan Euroopassa ja suurimmassa osassa Aasiaa. Nimitysten pohtiminen ja juontaminen ties mistä ei tuo selvyyttä kynsilaukan alkukotiin. Loppujen lopuksi vanha viisaus pitää paikkansa; ”ihmisen ei ole hyvä tietää kaikkea.” Kovi helpottavaa on vain katsella, ihmetellä, ihastua ja nauttia. Tällainen kasvi nimenomaan kynsilaukka on. 

Oivallukset syntyvät usein hyvin nopeasti. Oli lämmin iltapäivänä Turun saariston liepeillä. Ajatukset matkasivat ihmiskunnan alkuhämärään jopa kymmenien tuhansien vuosien taakse. Olin saanut kyllikseni niistä katsauksista joita kirjat olivat tulvillaan.

Ja kun tuota oivallusta olin hetken aikaan kypsyttellyt niin tulin kirjoittaneeksi lyhyt-esseen jolle annoin nimen ”Mistä kaikki alkoi– Keräilijä metsästäjän kurkkupastilleja? Kirjoitin sen nopeasti ja julkaisin heti De Re Allii Sativi-blogissa. Kirjoituksen ensimmäinen puolisko julkaistaan seuraavassa kirjoituksessa.

Julkaisun otsikkokuva tehty tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Tuota päivää jolloin sain oivalluksen on tietenkin päivä jota ei vaihtaisi pois, niin kuin ei niitä muitakaan. Siispä: https://www.youtube.com/watch?v=Ak8P3XNjEvQ&list=PLtpvmhkrfWEXYSjZtHckzKVjwIoRTtAUx