Naturalis historia on yksi laajimmista antiikin Roomasta säilyneistä teoksista. Se on antiikin maailman tietosanakirja, joka tietyllä kattaa lähes kaiken tuon ajan tiedon. Teos koostuu 37 erillisestä kirjasta (osat), jotka jakautuvat useampiin nidoksiin.
Teos käsittelee tähtitiedettä, maantiedettä, antropologiaa, eläintiedettä (eläimet, kalat, hyönteiset), kasvitiedettä, maanviljelyä ja lääketiedettä (kasvirohdokset) sekä mineralogiaa ja taidehistoriaa. Tietomäärä: Plinius itse väittää keränneensä teokseen noin 20 000 faktaa noin 2 000 eri kirjasta ja 100 valitulta auktorilta. Laajuus: Nykypäivän perinteisinä painoksina teos on 5000 sivun kokoinen.
Teoksesta ei ole olemassa kokonaista suomennosta, kulttuurikansana Suomi on vielä nuori ja kaikista antiikin kirjoista ei ole voitu tehdä käännöstä. Teos on äärimmäisen massiivinen, ja sen kääntäminen on valtava urakka joka vaatii monta kääntäjää ja työryhmän. Suomeksi on julkaistu vain valikoituja osia tai otteita eri tutkimusten ja artikkeleiden yhteydessä
Kynsilaukasta Plinius puhuu teoksessaan kahdessa eri kohdassa
XIX kirjan luku 34 sisältää yleiskuvauyksen kasvista
XX kirjan luku 23 puhuu kynsilaukan lääkinnällisestä käytöstä
Tein itse vuoden 2018 alkuviikkoina käännökset niistä teksteistä joissa Plinius käsittelee kynsilaukkaan liittyviä asioita. Julkaisin ne alkuperäisessä De Re Allii Sativi-blogissa keväällä 2018.
Käännösten pohjana oli erittäin laadukas englanninkielinen käännös. Käsitykseni mukaan näin voidaan saavuttaa jopa 98 prosentin tarkkuus. Tietysti perehdyin tekstiin myös latinaksi ja joissain poikkesin englantilaisen käännöksestä mitä asiasisältöön tulee.
Käännöksessä on pyrin tasavaltalaisen ihanteen mukaiseen niukkaan ja asialliseen tyyliin välttäen oloissamme lainasanoja aina kun se on mahdol-lista. Muutamassa kohden on vapaa käännös oli tarpeellinen asioiden ymmärtämisen vuoksi. Kohdassa jossa puhutaan alum-nimisestä kasvista oli näin pakko menetellä. Pitää ottaa huomioon että antiikin luonnontieteilijä kirjoitti paljolti myös toisten puheiden perusteella; kaiken kattavaan empirismiin eli havainnointiin ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Niinpä kuvaus alumin siemeniä syövistä ja pökertyvistä linnuista tulee ehkä ymmärretyksi tältä pohjalta.
Keskustelu teoksen merkityksestä
Kysymys Pliniuksen teoksen luotettavuudesta nousi varmasti ansaitustikin arvioinnin kohteeksi 1600-luvulla. Aikakaudet ja niiden viisaat kävivät keskustelua jossa Pliniuksen lähtökohtia ei varmastikaan otettu kasvavan tieteellisyyden huumassa oikealla tavalla huomioon. Mm. Sir Thomas Browne kirjoitti seuraavasti: ”
On outoa, että nykyään on tuskin olemassa yhtäkään suosittua erhettä, jota ei olisi suoraan ilmaistu tai diduktiivisesti sisällytetty tähän teokseen. Teokseen on moni tutustunut ja siksi virheelliset käsiykset ovat levinneet laajasti”
Myöhemmässä kritiikissä esitettiin että Plinius ei missään tapauksessa ollut omaperäinen, luova ajattelija eikä tutkimuksen pioneeri, jota voisi verrata antiikin ajan Aristoteleeseen ja Theofrastokseen tai kehenkään suureen nykyaikaiseen kirjailijaan. Hän haluttiin nähdä pikemminkin toissijaisen lähdekirjan kokoajana.
Plinius löysi myöhemmin ymmärtäjänsä italialaisen kirjailijan Italo Calvinon kirjoituksissa. Calvino näkee Pliniuksen innostavana klassikkona joka osaa elävöittää kuvaamansa maailman. Hänen ihailunsa kaikkea olemassa olevaa kohtaan ja hänen kunnioituksensa kaikkien ilmiöiden ääretöntä monimuotoisuutta kohtaan tekee hänestä suuren.
Tavallaan viimeinen sana Pliniuksen ymmärtämisessä ja ansaitussa kunnianpalautuksessa on ollut Mary Beagonin, joka kirjoitti teoksessa The Classical Tradition vuonna 2010:
"Historia naturalis on saavuttanut takaisin asemansa laajemmin kuin koskaan humanismin syntymisen jälkeen. Sekä tieteellisen että filologisen asiantuntemuksen omaavien henkilöiden työ on johtanut sekä Pliniuksen tekstin että hänen maineensa parantumiseen tiedemiehenä. Hänen työnsä olennainen johdonmukaisuus on myös löydetty uudelleen, ja hänen kunnianhimoinen kuvauksensa kaikissa ilmentymissään "luonnosta, eli elämästä", tunnustetaan aikansa ainutlaatuiseksi kulttuurihistorialliseksi muistoksi.
Julkaisen kahdessa seuraavassa postauksessa omat käännökseni uudelleen.
Saanko vielä esitellä:
Kynsilaukka-aiheiset kotisivut jotka sisältävät mm. selkeästi toimitetun viljelyoppaan:
Moderoidun ja tiukasti asiassa pysyvän kynsilaukan kasvattajille ja harrastajille tarkkoitun ryhmän löydät Facebookista haulla ”Valkosipuli, harrastajat ja kasvattajat”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti