Kiehtovin nimitys kynsilaukalle on kuitenkin puolet Euroopan pinta-alasta kattavan slaavilaisten kielten edelleen varsin yhtenäistä kirjoitus-, ja äänneasua kantava ilmaisu Tsesnok - Tsasnyk - Czosnek - Tsesnek - Cesnak - Tsesan - Tsesnakas - Tseshnjak - Tsesen. Kynsilaukka tunnetaan pinta-alan mukaisesti puolessa Euroopassa ”raapina,” raapimalla avattavana sipulina.
Turkkilaisten kielten alueella joka kattaa laajan kaistaleen Turkista aina Kiinan rajalle tunnetaan kynsilaukka sarim-johtoisella nimellä, josta osoituksena turkinkielinen muoto ”sarimsaq.” Helposti heräisi ajatus siitä että josko tuo nimi kantaisi muotoa jolla tämä kasvi on tunnettu sen varhaisista ajoista lähtien. Ajatusketju ei tuota kuitenkaan lupaavaa tulosta. Oslossa asuva kielitieteijä Maria Magdolna Tatár on todennäköisesti sanonut lähinnä viimeisen sanan asiasta. Sarimsaq ja kaikki muut sen muodot muissa kuin turkin kielessä ovatkin indo-eurooppalaisen kieliryhmän lainasana turkkilaisiin kieliin. Väite herättää ainakin yhden ajatuksen. Vaikka Keski-Aasiaa ja Kirgisian aroja pidetäänkin kovin romanttisluontoisesti kynsilaukan syntysijoina totuus saattaa olla aivan toinen.
Kasvin alkuperä voikin olla etelämpänä. Ron L. Engeland esitti vuonna 1991 ilmestyneessä kirjassaan ”Growing Great Garlic” ja sen lisäosassa ns. turbaanihypoteesin. Olen itse käsittääkseni todistanut sen oikeaksi. Jotkut artisten kasvurymän edustajat voivat muuntua kovaniskoiksi pohjoisissa kasvuolosuhteissa. Toinen klassikko Ted Jordan Meredith oli kirjassaan kiitollinen vuoden 1994 DNA-tutkimuksesta, ensimmäisestä laatuaan. Hän muistutti kuitenkin siitä että nyt on kysymys vasta ensimmäisestä tukimuksesta, tulevat ajat toisivat uutta lisävaloa asiaan. Ja ovat tuoneetkin. Esimerkiksi Suomessa suosiota saanut kasvuryhmiin kuulumaton Jan Kozakin ”jalostama” lajike Bjetin on tsekkiläisten tekemän dna-tutkimuksen mukaan vanhempi lajike kuin ns. Engelandin luokituksen kasvuryhmät.
Ihmisellä on yksi pahanlaatuinen taipumus; kaikki mahdollinen pitää muuttaa kirjaksi. Samoin kaikelle mahdolliselle pitäisi tietää alkusyy. Alkuperää ja nimitystä koskevat pohdiskelut ovat toki omalla tavallaan tärkeitä, mutta lopulta pelto ja puutarha ovat parhaita opettajia.
Tässäpä sitten iloista meininkiä kun oli puhe Turkista ja turkkilaisista kielistä. https://www.youtube.com/watch?v=qTs2ei7FrUQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti